Säätäjä – Suomen Jazzliitto 50 vuotta
1970-luku
Jazzlehden julkaiseminen koettiin Jazzliiton piirissä tärkeäksi. Selkein esimerkki siitä on se, että kun lehti siirtyi Jazzliiton kustannettavaksi vuonna 1975, lehteä ryhtyi päätoimittamaan liiton hallituksen tuore puheenjohtaja Matti Laipio.
Kiihkeän alun jälkeen Suomen Jazzliitto etsi uomiaan. Resursseja ei ollut nimeksikään, ja iso osa liiton sisällä virinneestä energiasta kului kulttuuripoliittiseen kamppailuun vaikean aseman parantamiseksi. Toiminta saatiin kuitenkin jossain määrin vakiinnutettua. Jazzpäivät järjestettiin ja Yrjö-palkintoja jaettiin. Jäsenmäärätkin nousivat. Kun Turku Jazz ry hyväksyttiin Jazzliittoon vuonna 1971, oli jäsenyhdistyksiä kuusi. Vuosikymmenen lopussa niitä oli jo kaksikymmentä.
Vuonna 1970 liitto palkkasi Aino Niemistön osapäiväiseksi toimistonhoitajaksi. Tämä pesti edelsi toiminnanjohtajan tehtävää, johon tarttuivat Rafael Myrsky 1971, Matti Konttinen 1973 ja Lauri Karvonen 1975. Jaakko Tahkolahden palkkaamisen jälkeen vuonna 1979 Suomen Jazzliitolla on ollut kokopäiväinen toiminnanjohtaja ja myös omat toimitilat, jotka ovat koko liiton historian ajan sijainneet Helsingissä. Ensimmäinen toimisto sijaitsi osoitteessa Bulevardi 3 B 22.
Jazzliiton toiminnanjohtajat
| Vuodet | Toiminnanjohtaja |
| 1970 | Aino Niemistö (toimistonhoitaja |
| 1971-1972 | Rafael Myrsky |
| 1973-1975 | Matti Konttinen |
| 1975-1979 | Lauri Karvonen |
| 1979-1980 | Jaakko Tahkolahti |
| 1980-1981 | Jorma Moilanen |
| 1981-1983 | Anders Crohns |
| 1983-2003 | Timo Vähäsilta |
| 2003-2006 | Maiju Varilo |
| 2006-2007 | Kirsi Lajunen, ma. |
| 2008 | Maiju Varilo |
| 2008-2010 | Maati Rehor |
| 2011 | Lauri Laurila, ma. |
| 2012-2013 | Maati Rehor |
| 2014 | Lauri Laurila, ma. |
| 2014-2015 | Maati Rehor |
| 2015- | Ami Vuorinen |
Jazzliiton toimitilat
| Vuosi | Paikka |
| 1966-1975 | Ei toimitiloja, PL 10054 |
| 1975-1979 | Hernesaarenkatu 5, Helsinki, toimisto Finnish Blues Societyn kanssa |
| 1979-1993 | Bulevardi 3 B 22, Helsinki |
| 1993-1995 | Annankatu 25, Helsinki |
| 1995-1996 | Porkkalankatu 1 (Lepakko), Helsinki |
| 1996-2013 | Arabiankatu 2, Helsinki |
| 2013- | Hämeentie 17 B 62, Helsinki |
Ennen kuin päästiin omiin tiloihin, Jazzliittoa pyöritettiin pääosin kotipöytien ääressä. Posti saapui osoitteeseen PL 54. Ennen Bulevardin osoitetta liitto jakoi hetken aikaa toimiston Finnish Blues Societyn kanssa.
Käytännössä Jazzliiton tehtäviä hoidettiin koko vuosikymmenen paljolti talkoovoimin. Jäsenmaksutulot olivat vähäiset. Opetusministeriöltä ja Helsingin kaupungilta oli saatu vuosiavustuksia jo 1960-luvun puolella, ja ne tukivat liittoa myös 1970-luvulla. Avustukset pysyivät kuitenkin matalina lähes koko vuosikymmenen. Muut rahoituslähteet olivat satunnaisia. Ottaen huomioon kapean ja epävarman taloudellisen pohjan liitto sai 1970-luvulla hämmästyttävän paljon aikaan.
Kirjavaa julkaisutoimintaa
Kaikenlaista kokeiltiin. Liiton hallituksen jäsenet pitivät esitelmiä – tai toimintakertomusten sanamuotojen mukaisesti "valistivat" yleisöä. Pari kirjastakin julkaistiin. Vuonna 1975 ilmestyi valtion tiedonjulkistamispalkinnon saanut opasPari chorusta jazziaja kaksi vuotta myöhemmin Hans Westerbergin diskografiaSuomalaiset jazzlevytykset 1932–1976.
.jpg)
Vuonna 1985 julkaistiin konserttijärjestäjille tarkoitettuJazzia lavalle, mutta muuten kirjat ja kirjaset eivät ole Jazzliiton julkaisutoimintaan kuuluneet. Yhteistyössä Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen kanssa julkaistiin kansainvälistä yleisöä silmällä pitäen kirjanenFinnish Jazzvuonna 1974. Tätä promootiotoimintaa jatkettiin säännöllisesti 1980- ja 1990-luvulla.
Hankkeita viriteltiin. Yhteistyössä opetusministeriön ja Luovan säveltaiteen edistämissäätiön kanssa Jazzliitto esimerkiksi järjesti vuonna 1972 jazzsävellyskilpailunkotimaisille tekijöille "niukan kotimaisen julkaistun jazzsävelaarteiston kartuttamiseksi".
.jpg)
Kilpailuun osallistui kaksikymmentä sävellystyötä, jotka edustivat jazzin tyylilajeja laidasta laitaan. Tulokset julkistettiin Pori Jazzissa. Voittajaksi selviytyi Jarmo Sermilän teosOdds against Intervals. Toisen palkinnon sai Edward Vesala ja kolmannen Ilkka Willman.
Jazzliitto myös kokeili siipiään äänilevyalalla – ja ihan syystä. Suomalaisessa jazzissa ei äänilevytuotannon osalta ollut tapahtunut kovinkaan paljon 1960-luvulla. Äänilevytuottajat olivat harvassa, eikä niitä juurikaan kiinnostanut jazzin kaltainen musiikinlaji, jonka kaupallinen merkitys koettiin marginaaliseksi. Yhtiöiden leivissä ja jopa johtoportailla kuitenkin vaikutti jazzille myötämielisiä ihmisiä, joten tiettyjä mahdollisuuksia jazzjulkaisuille oli olemassa. Vuosikymmenen lopulla muutoksen tuulia alkoikin olla ilmassa. Kirjakustantaja Otava julkaisi kolme Eero Koivistoisen LP-levyä, ja 1970-luvulle tultaessa etenkin EMI, Love Records, PSO ja Scandia innostuivat jazzin julkaisemisesta.
Suomen Jazzliitto yritti osaltaan vaikuttaa jazzjulkaisujen määrän nousuun. Opetusministeriön arkistoista selviää, että Jazzliitto haki vuonna 1968 rahoitusta kolmen LP-levyn julkaisemiseen. Jostain syystä hakemuksen käsittely kesti kauan, ja vasta seuraavana vuonna ministeriö päätti myöntää levytykseen 6 000 markkaa sillä ehdolla, että hankkeeseen liitetään markkinointisuunnitelma.
Lisäselvityksessään ministeriölle Jazzliitto ilmoitti tekevänsä tällä rahoituksella kaksi levyä, joiden esiintyjinä olisivat Seppo Paakkunaisen, Edward Vesalan, Eero Koivistoisen ja Heikki Sarmannon yhtyeet. Kullekin yhtyeelle olisi tarjolla yksi levypuolisko. Varsinaisen julkaisun hoitaisi Musiikki-Fazeriin kuuluva Finnlevy, joka maksaisi kaksitoista prosenttia jokaisesta myydystä levystä. Hakemuksen kirjoittanut liiton puheenjohtaja Lauri Karvonen selitti, että jazzlevyjen julkaiseminen ei Suomessa kannata ja siksi tarvitaan tällaista yhteistyötä.
Suunnitelmat muuttuivat toteutusvaiheessa. Ensimmäinen äänilevy, jolla Suomen Jazzliitto oli mukana, sisälsi A-puolella Soulsetin ja B-puolella Edward Vesala Jazz Bandin esitykset ja kulki nimelläNykysuomalaista – Contemporary Finnish. Kahden esiintyjän (Vesala tosin vaikutti molemmissa) "split-albumi" ilmestyi 1969.
Sen virallisena julkaisijana oli Finnlevy.Helsingin SanomienJulius Heikkilä kiitteli Soulsetiä omailmeisen soulin esittämisestä. Vesalan yhtyeen esityksestä hän tyytyi vain toteamaan, että "ensi kertaa on saatu taltioiduksi levylle kotimaisten voimiemme tekemää vapaata jazzia".
Levyn ilmestyttyä Suomen Jazzliitolla oli jo vireillä samankaltainen hanke. Seuraavan vuoden toimintasuunnitelmassa LP-levylle kaavailtiin Heikki Sarmannon ja Esko Rosnellin yhtyeitä. Hanke hautautui, mutta vuoden 1969 toimintakertomusta laadittaessa päädyttiin vakuuttelemaan, että Seppo Paakkunaisen ja Esko Rosnellin yhtyeiden "äänitykset ovat parhaillaan käynnissä". Siitäkään ei tullut mitään. Sen sijaan liitto päätti vuonna 1971 sponsoroida Love Recordsin julkaisemaa DDT Jazzbandin levyä, jolla vieraili laulaja Jussi Raittinen.
Mahdollisesti tukea ohjautui myös toiselle Love Recordsin julkaisulle, seuraavana vuonna ilmestyneelle LP-levylleTriplet: uutta suomalaista musiikkia – New Modern Finnish Music. Levyllä Edward Vesala ja monet muut artistit esittivät Teppo Hauta-ahon, Jarmo Sermilän ja Kari Tikan sävellyksiä.
Jazzliitto oli selvästi kiinnostunut levyjulkaisutoiminnasta, mutta se tyytyi taustavaikuttajan rooliinsa. 1970-luvun alussa liiton aloitteesta ilmestyi kokoelmalevySuomalaisen jazzin kultaiset vuodet 2. Varsinainen julkaisija oli Finnlevy. Lisäksi EMI julkaisi edellä mainitun sävellyskilpailun parhaimmistoa LP-levylläWinnersvuonna 1973.
Kun levy-yhtiöt ryhtyivät julkaisemaan entistä enemmän jazzia, liiton panosta ei tässä toiminnassa enää niin paljon tarvittu. Seurasi pitkä hiljaisuus, joka katkesi vasta 1980-luvulla.