Säätäjä – Suomen Jazzliitto 50 vuotta
2000-luku
Suomen Jazzliitto on viiden vuosikymmenen ajan luottanut tiettyihin toimintamuotoihin ja toisaalta aina välillä keksinyt itsensä uudelleen. Eteenpäin mennään sekä perinteen ja että uutuuden velvoittamina.
Jazzia Finlandiasta
Jazz Finland -sivuston yhteydessä Suomen Jazzliitto astui näkymisen osalta uuteen vaiheeseen. Kokonaisuus sisältää tietokannan jazzalan toimijoista, artisteista ja julkaisuista sekä valtakunnallisen konserttikalenterin. Jazz Finlandin ohella liitolla on siis käytössään myös oma kotisivu ja sosiaalisen median kanavat, muun muassa Twitter ja Facebookin Jazzkahvit-keskusteluryhmä. Niiden rinnalla kulkee perinteisempi tiedotustoiminta, johon jo useamman vuosikymmenen ikään lukeutuva sähköpostikin nykyisin tavataan laskea.
Jazz Finland -sivusto on näyttävä ja helposti avautuva kokonaisuus, jonka varaan Jazzliitto laskee paljon. Sen kautta Jazzliitto näkyy – ja ei näy. Jazz Finland on suomalaisen jazzin "kattobrändi" ja "Jazzliiton juttu", sanoo toiminnanjohtaja Ami Vuorinen, mutta liiton roolia siinä ei sen kummemmin korosteta. "Yleisölle liitto on hankalasti lähestyttävä ja tarvitaan Jazz Finland -portaalia." On kai viidenkymmenen vuoden kokemuksella aika selvää, että "Suomen Jazzliitto" ei voi olla se brändi, joka polttomerkitään laajojen kansanjoukkojen tai edes jazzia silloin tällöin harrastavan ihmisjoukon tajuntaan.
Uudella vuosituhannella on siis suunniteltu ja paljon. Useimmiten on saatu mukaan uusia avauksia. Siinä missä 2000-luvun alussa puhuttiin paljon tuottamisesta (sitä ennen puhuttiin järjestämisestä), tuoreimmassa strategiassa todetaan, että liiton roolin on "muututtava tuottajasta enemmän asiantuntijuuteen, kulttuuripoliittiseen vaikuttamiseen ja alan toimintaedellytysten parantamiseen keskittyväksi toimijaksi." Liitto haluaa olla enemmän palveluita tarjoava asiantuntija kuin vaikkapa tapahtumatuottaja. Toiminnanjohtajan tehtävän syksyllä 2015 jättänyt Maati Rehor summasi muutoksen näin:
Ajat ja rahoituksen kriteerit olivat muuttuneet merkittävästi siitä, kun Jazzliiton tärkein tehtävä oli olla jäsenyhdistystensä katto-organisaatio. Suomeen tarvittiin ammattimainen, jazzalaa yleisesti edustava ja sen eteen työskentelevä taho, ja siihen suuntaan toimintaa saatiin vietyä jo pitkälle. Toiminnan muovaaminen entistä enemmän tuottajasta edunvalvojaksi oli hyvässä vauhdissa lähtiessäni.
Hyvä esimerkki uudesta linjauksesta on yhteistuotantokiertuemalli, jossa tuotanto ulkoistetaan ja Jazzliitto häärää ikään kuin välikätenä. Tarkoituksena on kannustaa ja aktivoida alan toimijoita.
Kyseessä on kaksipiippuinen juttu. Lähes kaikkien tähän historiikkiin haastateltujen henkilöiden mielestä kiertueet ovat parasta, mitä Jazzliitto on saanut aikaan. Joissakin kommenteissa itää jopa epäilys sen suhteen, kannattaako menestystarinaksi osoittautuneesta kiertuetoiminnasta luopua.
Toisaalta on kuitenkin selvää, että muutoksia tarvitaan. Ei ole jazzkulttuurille eduksi, että jokin yksittäinen taho ikuisesti petaa sille sängyn valmiiksi.
Oleellista on myös se, miten perinteen ja muutoksen murroskohdassa käy Suomen Jazzliiton näkyvyyden ja identiteetin. Mistä se hankkii julkisuutensa?
"Jazz ei voi vaatia mitään, jos ei se näy missään", sanoo rumpali Reino Laine, ja samaa voi kai väittää Jazzliitostakin. Toki korttipakassa on muitakin julkisuusässiä kuin kiertueet, esimerkiksi Yrjö-palkinto. Ehkä sitä voisi hyödyntää paremmin? Ja epäilemättä liiton piirissä on jo vuosia mietitty, miten viedä jazz paremmin kansan pariin. Siinä missä UMO Jazz Orchestra ja We Jazz -festivaali ovat pääkaupunkiseudulla jalkautuneet mitä kummallisimpiin paikkoihin, Jazzliiton kiertueita ei ole vielä nähty ABC Hirvaskankaan CarWashissa tai K-rauta Äimäraution grilliosastolla. Onko tämä pelkästään jäsenyhdistysten aktiivisuudesta kiinni?
Suomen Jazzliitto on viiden vuosikymmenen ajan luottanut tiettyihin toimintamuotoihin ja toisaalta aina välillä keksinyt itsensä uudelleen. Eteenpäin mennään sekä perinteen ja että uutuuden velvoittamina. Uusi toiminnanjohtaja Ami Vuorinen varmaan tuntee järjestönsä historian harteillaan – niin painolastina kuin kannustimena. Vaaka tuntuu kallistuvan enemmän jälkimmäiseen ainakin siinä vaiheessa, kun häneltä tiedustelee, millaiset terveiset hän haluaa lähettää Suomen Jazzliiton entisille toimijoille: "Kiitokset. Kiitokset Jazzliiton eteen tehdystä työstä", Vuorinen sanoo. "En ole astunut palavaan ja uppoavaan laivaan vaan toimivaan organisaatioon."