Käsittelen tässä Vieraskynä-kirjoituksessani jazzmusiikille suunnattua kuntarahoitusta. yleisesti, mutta varsinkin edustamani joensuulaisen, pitkän historian omaavan, Jazzkerho -76 -yhdistyksen kautta.
Jazzmusiikin historia ulottuu Joensuussa yllättävän pikälle. Ensimmäinen alan yhdistys Jive-klubi perustettiin Joensuuhun jo vuonna 1948 ja 1960-luvulla kaupungin jazzelämää ylläpiti Karelia-jazzklubi.
Jazzkerho -76 perustettiin nimensä mukaisesti vuonna 1976. Ensimmäisten toimintavuosien suuren innostuksen jälkeen toiminta välillä hiipui, mutta herätettiin uudelleen eloon vuonna 1987 Suomen Jazzliiton, yhteistyössä Joensuun konservatorion kanssa junaileman musiikillisen ”Pohjois-Karjala-projektin” vanavedessä.
Yhdistyksen tarkoituksena on sääntöjen mukaan juhlallisesti ”jazzmusiikin edistäminen sekä toimiminen jazzinharrastajien ja jazzmuusikkojen yhteiselimenä Pohjois-Karjalassa”. Käytännössä ylivoimaisesti tärkein toimintamuoto on jazzkonserttien järjestäminen eli säännöllisestä, korkeatasoisesta jazzmusiikin tarjonnasta huolehtiminen alueellamme.
Tästä onkin huolehdittu varsin kunnianhimoisesti. Konsertteja on viime vuosien aikana ollut n. 30 vuodessa. Lisäksi syyskuussa on järjestetty "Jazzia Ilosaaressa" -tapahtuma, joka laajenee vuonna 2020 kolmipäiväiseksi festivaaliksi. Yhdistys on järjestänyt myös Koli jazz -tapahtuman vuodesta 2013 lähtien ja ulottanut konserttitoiminnan myös muualle maakunnan keskuksiin. Jazzkerho -76 on siis merkittävä toimija Suomen- ja viime vuosina myös kansainvälisellä jazzkentällä. Toiminta vaikuttaa siis vakuuttavalta ja ammattimaiselta. Pitkä tie on opettanut, mutta alku ei ollut aivan näin auvoista.
Jazzkerho -76:n ensimmäinen konsertti järjestettiin musiikkiopiston salissa 28.10.1976 (nykyisin konservatorio). Esiintyjiksi oltiin saatu kvartetti Briteistä. Elton Dean, Keith Tippett, Hugh Hopper, Joe Gallivan ja toisena bändinä Vanessa-yhtye Norjasta. Hurja aloitus, mutta eipä meitä poikia paljon päätä paleltanut. Kunta- tai muutakaan ulkopuolista rahoitusta ei siihen aikaan jazzmusiikille ollut mahdollista saada tai se oli ainakin vaikeaa. Tämä tilanne on sama vielä tänäkin päivänä uusille alalle pyrkiville yhdistyksille. Jotta voit saada apurahaa, pitää olla uskottava toimija ja ilman historiaa tämän näyttäminen on vaikeaa. Konsertin rahoituspohjaa oltiin kerätty siten, että jokainen kerhon hallituksen jäsen maksoi 50mk/kuukausi yhdistyksen tilille. Tausta tälle käytännölle oli, että miksi maksaa kallis matka Helsinkiin hotelliöineen kuuntelemaan jazzkonserttia, kun sen voi samoilla kustannuksilla järjestää itse Joensuussa.
Onko Jazz hauskaa? Pitääkö siitä maksaa huvivero?
Oma lukunsa oli konserttiluvan saaminen poliisiviranomaiselta! 1970-luvulla huvitilaisuuksista piti maksaa huvivero (luit oikein). Niinpä Jazzkerho -76:n huvilupa-anomuksissa luki: "Tilaisuus ei sisällä tanssi- eikä viihdemusiikkia, eikä mitään siihen verrattavaa". Lupaan tarvittiin poliisimestarin allekirjoitus, joka tutkikin lupahakemukset tarkkaan ja kysyi joka kerta, "tanssitaanko siellä?"
Poliisimestarin vaikuttava hahmo nähtiin ainakin yhden kerran konsertissakin. Loppuillasta, itsekkin vapaalla ollut poliisimestari sattui olemaan keikkapaikalla muissa asioissa ja sattui tulemaan vapaan improvisaation ilmapiiriin. Lavalla oli duo Edward Vesala ja Tomasz Stanko. Poliisimestari huojahteli baaritiskin vieressä hetken silmät sirrillään lavalle tiiraten ennenkuin poistui. Sen jälkeen häntä ei enää keikoilla näkynyt. Ironista tässä oli että, konserttiin myytiin kaksi lippua. Nämä myytiin pariskunnalle, joka oli tullut ravintolaan tanssimaan. Hekin poistuivat paikalta aika pian todettuaan, etteivät heidän tanssiaskeleet tahdo saada vapaasta rytmistä kiinni. Tukea konserttin haettiin vekselistä (katso Google).
Muutama vuosi jaksettiin taistella tuulimyllyjä vastaan tällä systeemillä, joskus ihan hyvällä menestyksellä. 80-luvun alkupuolella joensuulainen jazzelämä uuvahti muutamaksi vuodeksi.
Jazzkerhon toiminta elvytettiin uudestaan vuonna 1986 Suomen Jazzliiton, pääasiassa silloisen liiton toiminnanjohtajan Timo Vähäsillan ideoiman jazzin Pohjois-Karjala-projektin myötä. Toiminta saatiin heti vakaammalle pohjalle hyvien yhteistyökuvioiden (mm. konservatorio) ansiosta. Tässä vaiheessa mukaan saatiin toiminnan tueksi myös kunnan myöntämä pieni vuosittainen tappiotakuu apuraha. Kuntarahoitus ja samalla toiminnan taso vakiintui pitkäksi aikaa samalle tasolle. Vuosittain järjestettiin noin 10 konserttia. Toiminta oli pientä, mutta laadukasta. Mentiin taiteellinen taso edellä. Tämä huomioitiin myös kaupungin kulttuuritoimen taholta, joka myönsi Joensuun kaupungin kulttuuripalkinnon vuonna 2001 Jazzkerho -76:lle. Toisaalta kuvaavaa kaupungin toiminnalle oli, että yhdistys jäi seuraavana vuonna ilman kaupungin konserttitoiminnalle myöntämää apurahaa, perusteluna kulttuuripalkintoon sisältyvä rahamäärä, mikä oli kaupungin konserttitoimintaan vuosittain myöntämän avustuksen suuruinen. Kunnan viranomaiset eivät nähneet sitä mahdollisuutta, että palkinnon sisältämä lisärahoitus olisi mahdollistanut toiminnan kehittämistä kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Toimintaan suhtauduttiin mukavana puuhasteluna.
Jazzkenttä ammattimaistuu
Muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa jazzkentällä, aluksi vaimeasti, mutta kuitenkin toiveekkaasti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella. Toiminta alkoi muutaman pätevän henkilön ansiosta saada uusia piirteitä ja kentän "ammattimaistuminen" alkoi.
Jazzliitto oli vahvasti mukana, kun vuonna 2009 käynnistettiin valtakunnallinen klubi- ja kiertuehanke VAKA, jossa testailtiin tukitoiminnan uusia muotoja. Kaksivuotinen projekti toteutettiin mittavan EU-rahoituksen ja laajan yhteistyön avulla. Jatkona hankkeelle Musiikin edistämissäätiö MES ryhtyi jakamaan alan toimijoille elävän musiikin tukea. Tällä hankkeella oli ratkaiseva merkitys yhdistyksen rahoitustilanteen ja toiminnan saattamiseksi uudelle korkeammalle tasolle. Tämä lause voitaneen yleistää myös koskemaan monia muita jazzyhdistyksiä. Hankkeella saatiin aikaiseksi myös Klubi-verkosto, joka edesauttoi kiertueiden järjestämistä ja sitä kautta paransi muusikoiden työtilannetta.
VAKA-hanke oli käänteentekevä aloitus jazzkentän rahoituksen parantamiseksi. Alan rahoituspohjaa on saatu edelleen parannettua. Varsinkin valtion taholta tuleva rahoitus on kohentunut merkittäväti. Kuntien osuus tässä kehityksessä on valitettavasti jäänyt jälkeen. Vuonna 2019 jazzkentälle tulleesta n.4,5 miljoonan euron rahoituksesta kuntien osuus on alle 30 prosenttia. Jos tästä vähennetään neljän suurimman kaupungin alalle saatu rahoitus, mikä kohdistuu pääasiassa suuriin tapahtumiin, putoaa kuntien osuus alle 10 prosentin. Tätä voidaan pitää ongelmallisena, koska pääosin valtion taholta tuleva rahoitus jaetaan paikallisten toimijoiden kautta kuntalaisiin kohdistuen. Tämä tilanne on myös Joensuussa. Vaikka kaupungin rahoitusta on saatu kasvatettua, niin kaupungin tuki on suhteellisesti jopa pienentynyt.
Vastuu kuntarahoituksen osuuden saattamiseksi ajan tasalle on paikallisten toimijoiden ja heidän verkostojensa käsissä. Suomalaisen jazzmusiikin taso on kansainvälisesti huippuluokkaa ja taso parin viime vuosikymmenen aikana laajentunut huomattavasti. Tämä on huomattu kiitettävästi valtakunnallisten kulttuuripäättäjien joukossa. Kuntasektorilla on vielä työsarkaa jäljellä.
Jari Hytti
Jazzkerho -76, Joensuu ry, hallituksen puheenjohtaja
Suomen Jazzliitto ry, hallituksen jäsen