Saksofonisti-multipuhaltaja Pertti “Pepa” Päivinen (s. 1955) aloitti huilunsoiton 12-vuotiaana Vantaan musiikkiopistossa, opettajanaan Seppo ”Paroni” Paakkunainen ja jatkoi 14-vuotiaana saksofoninsoitolla Viipurin Työväen Soittajissa. Jazzista Päivinen sanoo kiinnostuneensa 16–17-vuotiaana, vaikkakin varhaisia vaikutteita hänelle antoivat aikansa rockyhtyeet Soulset, Tasavallan Presidentti ja ulkomaisista Colosseum ja Blood, Sweat & Tears. Vuonna 1975 Päivinen pääsi opiskelemaan Oulunkylän pop- & jazzopistoon saksofoniopettajanaan Juhani Aaltonen ja sovitustekniikan opettajana Kai Backlund.

Päivinen alkoi soittaa keikkoja ammatikseen 1970-luvun alussa liityttyään Sami Hurmerinnan Taivaanvuohi-yhtyeeseen. Hän kiersi keikoilla myös Tapani Kansan ja Arto Sotavallan yhtyeissä ja Jukka Tolonen Bandin (JTB) mukana Päivinen soitti ympäri Eurooppaa vuosikymmenen lopulla. 1980-luvulla hän tutustui Edward Vesalaan, jonka Sound & Fury -toimintaan hän otti osaa vuodesta 1984 lähtien. Samana vuonna Päiviselle myönnettiin myös Vuoden suomalainen saksofoninsoittaja, Pekka Pöyry -palkinto.

Kun UMO tarvitsi yhtä miestä saksofonipulttiinsa vuonna 1985, Päivinen otti pestin vastaan. Siitä lähtien hän on soittanut UMOssa saksofoniperheen isoimpia puhaltimia, bassoklarinettia ja huiluja, eräänä orkesterin työteliäimmistä jäsenistä niin konserteissa kuin levyilläkin. 1980-luvun lopulla Päivinen oli perustamassa Saxperiment-yhtyettä, useista musiikkityyleistä ammentautta saksofonikvartettia, joka keikkaili vaihtelevalla rytmillä koko 1990-luvun ja teki muun muassa Jazzliiton kiertueet vuosina 1990 ja 1997, jälkimmäinen osana toista ranskalais-suomalaista Vapaat äänet -kiertuetta.

Päivinen palasi Sound & Furyn rivistöön, kun Edward Vesala pyysi häntä mukaan yhtyeen toiselle ECM-albumille Ode to the death of jazz (1990). Yhteistyö jatkui aina Vesalan kuolemaan asti, ja saksofonisti soitti myös myöhemmillä Sound & Furyn levyillä sekä 1990-luvun kiertueilla. Ensimmäinen Pepa Päivisen nimellä julkaistu levy Saxigon ilmestyi vuonna 1997 (Strawberry Records), joka oli viimeisiä Edward Vesalan vaikuttamia levytyksiä. Saxigonin jälkeen syntyi Pepa Päivinen Trio, joka sai debyyttilevyllään Umpsukkelis (Silence 1999) ansaitusti Jazz-Emman Vuoden parhaana kotimaisena jazzlevynä. Saksofonistin aktivoituminen bändinjohtajana ei jäänyt huomaamatta, ja hänelle myönnettiin vuonna 2000 Yrjö-palkinto. Vuonna 2004 saksofonisti laajensi trionsa kvartetiksi ottamalla mukaan kitaristi Timo Kämäräisen, mikä teki yhtyeen musiikista vielä aiempaakin jylhempää ja voimakkaampaa.

Vaikka UMO ja oma yhtye ovat pitäneet Päivisen kiireisenä koko 2000-luvun alun, saksofonisti on ehtinyt osallistua rivimiehenä myös muihin projekteihin. Hyvä niin, sillä suurten saksofonien taitajia ei maassamme liikaa ole. Vuosituhannen alussa hän oli mukana Jarmo Saaren suomalaista elokuvamusiikkia versioineen Filmtet-yhtyeen levyllä ja kiertuekokoonpanossa sekä Kari Ikosen albumilla Karikko. Lisäksi Päivinen on osallistunut yhdysvaltalaisen saksofonisti Anthony Braxtonin Ensemble Braxtonian kiertuekokoonpanoon, tehnyt yhteistyötä modernin klassisen musiikin säveltäjä Markus Fageruddin kanssa ja soittanut rumpali Mikko Hassisen Muuntaja-yhtyeessä. Päiviselle on myös myönnetty Muusikkojen liiton tunnustuspalkinto vuonna 2003.