Tomi Salesvuo (s. 1972) soitti pitkään rumpuja kotikaupunkinsa Lappeenrannan jazzorkesterissa, sekä sen nuorisoversiossa että varsinaisessa Lappeenranta big bandissa, joka keikkaili ulkomaillakin ja niitti menestystä Imatran big band –kilpailussa. Haitarista rumpuihin 10-vuotiaana vaihtanut Salesvuo opiskeli teini-ikäisenä lyömäsoittimia Lappeenrannan musiikkiopistossa ja kävi 1980-luvun lopussa Helsingissä Heikki Sandrenin ja Marko Timosen rumputunneilla. Sibelius-Akatemian jazzosastolle hän pääsi vuonna 1990 juuri perustetun nuorisokoulutuksen kautta. Seuraavana syksynä hän aloitti maisterin opintonsa samaisella linjalla, ja kävi myöhemmin opiskeluvaihdossa myös Kölnin musiikkikorkeakoulussa.

1990-luvun alkupuolella Salesvuo osallistui aktiivisesti erityylisiin jazzprojekteihin. Kitaristi Jarmo Saaren kanssa perustetun XL-yhtyeen lähdettyä kunnolla käyntiin 1990-luvun lopulla rumpalilla riitti aikaa kuitenkin myös muille yhtyeille, joista pitkäikäisin lienee How Many Sisters –laulajia säestänyt pianisti Kirmo Lintisen trio. Syksyllä 1997 rumpali veti Sävelsuo-kvartettia, jossa soittivat vibrafonisti Severi Pyysalo, basisti Lasse Lindgren ja saksalaissaksofonisti Peter Weniger. Samoihin aikoihin kosketinsoittaja Max Tabellin ja Salesvuon menestykäs yhtye Bitter Sweet aloitti intensiivisen uransa Rytmihäiriöklubin housebandinä.

Varhain hankittuja big band –komppaustaitojaan Salesvuo on päässyt verestämään vierailemalla UMOn rumpalina. Eräs Salesvuon viimeaikaisista projekteista on laulaja Emma Larssonin kvartetti, jonka debyyttialbumin Irie Butterflies (Imogena 2006) hän myös tuotti. Salesvuolla on hallussaan laaja tyyliskaala suorasta perusjazzista kimuranttiin fuusioon ja erilaisiin modernin rytmimusiikin alalajeihin. Johtuen monipuolisesta otteestaan soittimeensa hän on ollut myös kysytty rumpuopettaja esimerkiksi Joensuun konservatoriossa ja Porin Palmgren-konservatoriossa. Vuosituhannen alussa Salesvuo otti aikaa töistään, teki opintonsa loppuun ja valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi vuonna 2002.