Tapio "Mongo" Aaltonen (s. 1961) on lyömäsoittimien suvereeni ykkösnimi maamme rytmimusiikissa. Sekä vanhat että nuoret bändinjohtajat luottavat Aaltoseen, eikä edes uusien muusikkosukupolvien invaasio ole tuonut hänelle montaa haastajaa.

Upi Sorvalilta ensimmäiset oppituntinsa saanut Aaltonen aloitti klassiset lyömäsoitinopinnot Sibelius-Akatemiassa vuonna 1981, mutta pian afrokuubalaiset ja latinalaisamerikkalaiset rytmit sekä instrumentit alkoivat vetää nuorta perkussionistia puoleensa. Jazzyleisölle Aaltonen tuli 80-luvun mittaan tutuksi muun muassa pianisti Jukka Linkolan oktetin jäsenenä sekä UMO Jazz Orchestran ja Big Bad Familyn keikoilla. Edellä mainittujen lisäksi myös sellaiset maamme jazzveteraanit kuin pianisti Heikki Sarmanto ja saksofonisti Eero Koivistoinen käyttivät Aaltosta levyillään. Rockin ja popin puolella hän on maustanut muun muassa J. Karjalaisen, Hectorin ja Pave Maijasen tuotantoa. Bändien ja studiosessioiden lisäksi Aaltonen ahkeroi TV- ja teatterikeikoilla sekä klassisen musiikin orkestereiden riveissä.

Rumpali Anssi Nykäsestä tuli jo varhain Mongo Aaltosen tärkeä soittokumppani, ja he ovatkin rytmittäneet lukuisia maamme bändejä sekä pop/rock- että jazzkentällä. Aaltonen oli mukana 90-luvun puolivälissä Anssi Nykänen Loop Treatmentissa, ja kaksikon luoma rytmikudos loi vahvan pohjan Jukka Linkolan EQ-yhtyeelle vuonna 1997. Erityisesti 90 –luvulle ajoittuvien levytysten lista on Aaltosella pitkä, esimerkkeinä mainittakoon Pekka Luukan, Pekka Pylkkäsen, Manuel Dunkelin ja Pekka Pohjolan äänitykset.

Tällä vuosituhannella Aaltosen asema on uusien, nuorien perkussionistien noususta huolimatta pysynyt lähes entisellään. Hänen tyylillinen repertoaarinsa pitää sisällään niin akustista jazzia Eero Koivistoisen ja Johanna Iivanaisen levyllä Suomalainen, ruudikasta funkjazzia Groove Conventionin Butterilla sekä herkempää etnistä otetta Kari Heinilän huilualbumilla Mosaique.