Turkulaisen saksofonistin, Tane Kanniston (s. 1963), ensimmäiset esikuvat löytyvät sellaisista karismaattisista suurmiehistä kuin Chuck Berry, Elvis Presley ja Louis Armstrong. Musiikillisen matkansa Kannisto aloitti 12-vuotiaana tarttumalla kitaraan, mutta vaihtoi pian tenorisaksofoniin ja muutamaa vuotta myöhemmin alttoon. Tuolloin Kanniston voimakkaana inspiraationlähteenä vaikutti Sonny Rollins. Ensiaskeleet kohti varsinaista muusikonuraa Kannisto otti soittamalla puhallin- ja tanssiorkestereissa. Lukioikäisenä Kanniston soitinarsenaali laajeni huiluun ja muihin puupuhaltimiin, ja pian tie vei Turku Big Bandiin.

Vuodesta 1982 Kanniston saksofoni- ja huiluopettajana ja eräänlaisena mentorina toimi saksofonisti Jorma Tapio, joka myös tutustutti nuoremman kollegansa vapaamman jazz-ilmaisun maailmaan sekä sellaisiin jätteihin kuin Jan Garbarek sekä John Coltrane. Miehistä tulikin elinikäisiä ystävyksiä. Turun konservatorion opiskeluaikoinaan parin kympin iässä Kannisto osallistui lähespä myyttisen statuksen saaneille rumpali-säveltäjä Edward Vesalan järjestämille kesäleireille osittain juuri Tapion vinkistä. Vuonna 1987 24-vuotiasta Kannistoa pyydettiin liittymään Vesalan monumentaalisen yhtyeen Sound & Furyn jäseneksi Tapion, kitaristi Raoul Björkenheimin ja pianisti-harpisti Iro Haarlan sekä vastaavien samanhenkisten ja seikkailunhaluisten taiturien joukkoon. Kannisto kiersi Sound & Furyn riveissä ympäri Pohjoismaita, Keski-Eurooppaa ja jopa Kaukoitää, ja hänen soittoaan voi kuulla yhtyeen albumeilla Ode To The Death Of Jazz (1989), Invisible Storm (1991) ja Nordic Gallery (1994). Keulahahmo Vesalan ennenaikainen kuolema johti yhtyeen hyllyttämiseen moneksi vuodeksi, kunnes 2013 rivit koottiin uudelleen Pulsacion –albumin merkeissä. Kannisto on ollut vahvasti mukana Sound & Furyn toisessa tulemisessa ja myös Edward Vesalaa kunnioittavissa konserteissa, joista esimerkkinä Helsingissä maaliskuussa 2015 järjestetty ”Bread For Soul”.

1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla Kannisto esiintyi useiden yhtyeiden ja projektien jäsenenä niin lavalla kuin äänitteilläkin. Näistä mainittakoon kehuttu laulaja-lauluntekijä Tuomari Nurmio, jazzkitaristi Niklas Winter sekä Sound & Fury –alumnit Iro Haarla ja Raoul Björkenheim. Lisäksi Kannisto ahkeroi laajalti teatterimuusikkona. 90-luvulla Kanniston tie vei myös hetkellisesti Pariisiin opiskelemaan soitinten korjausta, ja palattuaan Suomeen hän avasikin Turkuun oman liikkeensä, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1994.

Lähivuosina saksofonisti on keskittynyt oman trionsa johtamiseen ja keikkailuun Turku Jazz Orchestran kanssa, jonka jäsenenä hän on vaikuttanut vuodesta 2012. Yksi eniten Kanniston sydäntä lähellä olevista projekteista tällä hetkellä on Turun Kaupunginteatterissa valtavaksi menestykseksi noussut, jazzlaulajatar Carola Standertskjöldin (1941-1997) tarinan kertova produktio, “Carola – maailmannainen”. Muusikon ja soitinhuoltajan töidensä ohella Kannisto on haluttu puupuhallinopettaja, ja hän onkin palannut vanhaan opinahjoonsa Turun konservatorioon opetustoimen merkeissä.

transl. Annamari Innanen 10.4.2015