Tuusulasta kotoisin oleva Seppo “Paroni” Paakkunainen (s. 1943) oli jo 1970-80-luvuilla näyttänyt musiikillisen moniulotteisuutensa: Karelia-yhtye tulkitsi suomalaista kansanmusiikkia jazzillisesti, Conjunto Baron yhdisteli hienosti kotimaista iskelmää afro-kuubalaiseen jazzrytmiikkaan, joiku ja jazz löivät kättä yhteistyöprojekteissa Nils-Aslak Valkeapään kanssa, ja Universal Peace Orchestra ammensi vaikutteita maailmanmusiikista. Sibelius-Akatemiassa 1960-luvun alussa opiskellut Paakkunainen voitti vuonna 1968 EBU:n jazzkilpailun osana Tuohi Quartet -yhtyettä. Jazzliiton Yrjö-palkinnon Paakkunainen sai vuonna 1973.

1990-luvulla Paakkunainen esiintyi aktiivisesti saksofonikvartetti Saxperimentin riveissä, ja kokoonpanon samannimiseltä debyyttilevyltä (omakustanne 1997) löytyy kolme hänen sävellystään. Toinen tärkeä yhtye oli 1990-luvun alkupuolella perustettu Trio Nueva Finlandia, joka on ollut eräs freejazzin lippulaivoja Suomessa. Paakkunaisen perusjazzillisempaa ilmaisua tarjosi baritonisaksofonivetoinen albumi Baritone (Dragon 2002), jonka suomalais-ruotsalaisessa kokoonpanossa vieraili saksofonistin varhaisen esikuvan, ruotsalaisen Lars Gullinin, poika Peter.

Jazzin lisäksi Paakkunainen on tälläkin vuosituhannella ollut aktiivinen myös muiden musiikkityylien parissa. Hän on toiminut saksofonistina muun muassa The Boys-yhtyeessä ja on sovittanut iskelmämusiikkia, kuten Kirkan menestyskappaleen "Hetki lyö". Säveltaiteen moniottelijalta on syntynyt teoksia kuoroille, jouluoratorio sekä ooppera. Syksyllä 2003 Järvenpää-talossa järjestettiin Paakkunaisen 60-vuotiskonsertti, johon saksofoni-säveltäjä oli kutsunut liki 70 muusikkoystäväänsä pitkän uran varrelta.