Pohjoloiden musiikkisuvun tärkeä linkki Pekka Pohjola (1952-2008) opetteli nuorena poikana soittamaan bassoa salaa isänsä sellolla. Isä halusi poikansa klassisen musiikin alalle eikä suostunut ostamaan bassokitaraa nuorelle miehelle. Myöhemmin Pohjola päätyikin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan pianon- ja viulunsoittoa, vaikka tie vei lopulta rock- ja jazzmusiikin pariin.

Pohjola soitti itsensä suomalaisen rytmimusiikin historiaan 1970-luvun alussa progressiivista rockia esittäneen Wigwam-yhtyeen jäsenenä. Pohjola tuli tunnetuksi myös fuusiojazz-henkisistä, hieman fantasiatyylisistä soololevyistään. 1970-80-luvuilla basistin soololevytuotanto kasvoi tasaista tahtia, neljällä albumilla kummallakin vuosikymmenellä. Maailmalla maine karttui erityisesti levyjen Keesojen lehto (Love Records 1977) ja Jokamies (Pohjola Records/ Rockadillo 1983) kansainvälisten versioiden myötä. 1980-luvulla Pohjola sävelsi myös elokuva- ja teatterimusiikkia, ja Avanti! esitti basistin ensimmäisen sinfonian vuonna 1989.

Basisti ehti monipuolisen uransa aikana vaikuttamaan myös Jukka Tolonen Bandissa sekä omassa, vuodesta 1977 vuoteen 2002 toimineessa The Groupissa. 2000-luvulla Pohjola esiintyi myös uuden yhtyeensä kanssa, jossa mukana soittivat basistin pojat Verneri ja Ilmari Pohjola.

Vuonna 2004 Pohjola sai Jazzliiton Yrjö-palkinnon. Ajankohta oli osuva, sillä vuosi oli Pohjolan sävellystuotannossa hedelmällinen ja myös hänen oma, uusi yhtyeensä soi totuttua jazzillisemmin.

Pohjola soitti ja tuotti yhdessä Lido Salosen kanssa kuusi Hanna Ekolan albumia, joista viimeiseksi jäi Ekolan 2009 keväällä ilmestynyt levy Helmi. Vuonna 2008 menehtyneen Pohjolan viimeiseksi studiosessioksi jäi Ekolan Helmi-albumin raita ”Kaipaus”, jossa Pohjola soitti ominta instrumenttiaan, bassoa.