Markku Johansson (s. 1949) oli yksi UMOn perustajajäsenistä vuonna 1975. Pian sen jälkeen hän kävi hakemassa jazzoppia Yhdysvalloista ja jatkoi Suomeen palattuaan uraansa UMOn trumpettisektiossa sekä aktiivisena studiomuusikkona ja sovittajana. Vuosikymmenen lopulla trumpetisti veti kvintettiä pianisti Olli Ahvenlahden kanssa. Ensimmäisen oman levynsä, Funny Tricks But Beautiful (Finnlevy), Johansson julkaisi vuonna 1982, jota seurasivat Blue Echoes (Finnlevy 1986) sekä trumpetistin 80-luvun huippualbumina pidetty, aiempia akustisempi Markku Johansson & Friends (Kompass 1989). Viihde- ja populaarimusiikin puolelta Johansson muistetaan parhaiten Pepe ja Paradise -yhtyeestä 70-luvulta, mutta myös uranstaan sovittajana ja studiomuusikkona äänilevy-yhtiöissä, Yleisradiossa sekä MTV:ssä.

90-luvun alkupuolella Johanssonin työtahti oli kova: kotimaisista huippujazzareista kootun studio-orkesterin kanssa tehty balladilevy Tenderly (Bluebird 1990), oman kvintetin kiertueet Suomessa ja Saksassa vuonna 1990 sekä albumi Exorbitant (JMP Records 1994) saksalaisen HR Big Bandin solistina. Aktiivisuus palkittiin ja trumpetisti sai Jazzliiton Yrjö-palkinnon vuonna 1993.

Markku Johansson oli ensimmäinen UMOa Esko Linnavallin kuoleman jälkeen luotsannut taiteellinen johtaja. Hänen kaudellaan vuosina 1992-1993 big band laajensi musiikillista palettiaan tekemällä yhteistyötä esimerkiksi säveltäjä Eero Hämeenniemen kanssa. 2000-luvulla Johanssonia on työllistänyt erityisesti Vantaan viihdeorkesteri, jota trumpetisti ja kevyen musiikin monipuolinen ammattilainen johti vuodesta 1988 vuoteen 2009 asti.