Iro Haarla (s. 1956) on suomalainen jazzpianisti, -harpisti, -kosketinsoittaja, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja. Hän opiskeli pianonsoittoa ja säveltämistä Sibelius-Akatemiassa Helsingissä 1970-luvulla, ja on tämän jälkeen toiminut tärkeänä vaikuttajana sekä soolona että useissa merkittävissä suomalaissa jazzyhtyeissä.

Iro Haarlalla oli tärkeä rooli puolisonsa Edward Vesalan musiikissa, erityisesti Sound & Fury -yhtyeessä 1970-luvun loppupuolelta Vesalan kuolemaan vuonna 1999 saakka. Haarlan piano ja harppu olivat olennainen osa Sound & Furyn sointia, ja lisäksi hänen tekemänsä sovitustyö oli yhtyeen toiminnan kannalta elintärkeää. Haarlan myöhempi tuotanto paljastaa hyvin, miten tärkeä hänen panoksensa Sound & Furyssa on ollut.

Haarla aloitti tämän vuosituhannen soolokonserteilla ja jo Vesalan ideoimalla duolla saksofonisti Pepa Päivisen kanssa. Kaksikko teki brittiläiselle November-merkille albumin Yarra Yarra (2001), joka otettiin sekä Suomessa että maailmalla innostuneesti vastaan. Toinen duokumppani oli 2000-luvun alussa saksofonisti Tapani Rinne. Varsinaista duolevyä ei ole ilmestynyt, mutta Haarla on ollut mukana Rinteen sooloalbumilla Nectic. Myöhemmin pianisti on soittanut uuden RinneRadion vieraana sekä rivimuusikkona saksofonisti Jorma Tapion uudessa Rolling Thunderissa.

Haarlan hedelmällinen yhteistyö basisti Ulf Krokforsin kanssa alkoi sekin duona. Albumi Heart of a Bird (TUM 2003) koostuu molempien sävellyksistä, joiden tunnelmat istuvat yhteen saumattomasti. Aivan toisenlaisiin tunnelmiin vei Haarlan ja Krokforsin ison kokoonpanon bändiprojekti Loco Motife, joka äänitti albumin Penguin Beguine (TUM 2005) jo vuoden 2004 alussa. Albumin kokonaisuus muodostuu kiertomatkaksi erilaisissa tunnelmissa, suorasta jazzista vapaampaan rutistukseen ja vierailija Johanna Iivanaisen laulamaan balladiin. Penguin Beguine sai vuoden 2005 Jazz-Emman ja oli myös Teosto-palkinnon ehdokkaana.

Vuonna 2005 julkaistiin Haarlan soololevy Northbound, jolla soitti Haarlan ja Krokforsin lisäksi norjalaisia jazzlegendoja. Albumi keräsi ilmestyttyään ylistävää ja musiikista aidosti vaikuttunutta kritiikkiä. Myöhemmin saksalainen Manfred Eicher, joka tuotti myös Haarlan ensimmäisen soololevyn, tuotti suomalais-norjalaisen kvintetin toisen vielä vakuuttavamman levyn Vespers, joka julkaistiin vuonna 2011. Vuonna 2006 Haara sai ansaitsemansa virallisen jazzkentän tunnustuksen, kun Jazzliitto myönsi hänelle Yrjö-palkinnon.