Säveltäjä ja pianisti Heikki Sarmanto (s. 1939) on yksi suomalaisen moderin jazzin pioneereista. Hän on kansainvälisestikin arvostettu säveltäjä ja muusikko, jota on kiitelty erityisesti teoksistaan orkestereille ja jazzyhtyeille.

Sarmanto opiskeli 1960-luvulla Sibelius-Akatemiassa, ja voitti näihin aikoihin arvostetun kansainvälisen jazzsävellyskilpailun Minneapolisissa Yhdysvalloissa. Hän esiintyi myös lukuisilla suomalaisten jazzmuusikoiden julkaisuilla, kuten Christian Schwindtin albumilla For Friends and Relatives (RCA Victor) sekä Esa Pethmanin The Modern Sound of Finland -julkaisulla (RCA Victor).

Vuonna 1968 Sarmanto aloitti opintonsa arvostetussa Berklee College of Musicissa, Bostonissa, missä hän opiskeli pianonsoittoa sekä sävellystä muun muassa Herb Pomeroyn, Charlie Marianon sekä Margaret Chaloffin johdolla. Vuonna 1969 Sarmanto julkaisi ensimmäisenä soololevynään live-äänitteen Jyväskylän Yliopiston keikalta nimellä Flowers in the Water (EMI/Columbia).

Vuonna 1970 Sarmanto palkittiin Suomen Jazzliiton jakamalla Yrjö-palkinnolla. Bostonissa pianisti perusti kitaristi Lance Gundersonin, rumpali Craig Herndonin, basisti George Marzin sekä suomalaisen saksofonisti Juhani Aaltosen kanssa kvartetin, joka äänitti Boston Date -nimeä kantavan levyn, joka julkaistiin vasta 38 vuotta myöhemmin. Yhtye, tosin Pekka Sarmannon paikatessa George Marzia bassossa, sai levynjulkaisun aikaan nimen Serious Music Ensemble. Myöhemmin kvartetti julkaisi Suomessa vielä kaksi albumia, Counterbalance ja Like a Fragonard (EMI/ Odeon), joka todisti Sarmannon kyvyt sekä hienona pianistina että säveltäjänä. Pianistin teoksissa yhdistyy elementtejä jazzista, kansanmusiikista sekä rockista.

Vuonna 1971 Sarmanto palkittiin Montreaux Jazzfestivaaleilla sekä soolopiano- että yhtyekategorioissa. 1970-luvulla pianisti jatkoi levytysten tekoa aina big band -äänityksistä runoteoksiin pohjautuviin sävellyksiin. 80-luvulla Sonny Rollins pyysi Sarmantoa sovittamaan sekä ohjaamaan Rollinsin saksofonikonserton, joka sai ensi-iltansa Tokiossa vuonna 1986. Sarmanto oli myös mukana perustamassa UMOa ja nimettiin big bandin taiteelliseksi johtajaksi vuonna 1999.

Sarmannon yhteistyö brasilialaisen sanoittajan Fernando Brantin sekä lahjakkaan kitaristi-sovittaja Juarez Moreiran kanssa johti kauniin A Lua Luara -albumin julkaisuun vuonna 2003, jolla vierailijana kuultiin Brasilian huippulaulajiin kuuluvaa Claudya de Oliveiraa. Parhaillaan Sarmanto työskentelee kuuluisan ranskalaisen julkaisija Alphonse Leducin kanssa, joka julkaisee Sarmannon uusimman 20-osaisen soolopianoteoksen Impressions-Paris albumina sekä nuottikirjana. Vuonna 2008 Sarmanto sävelsi jazzoopperan Manonin, jonka ensi-ilta Virossa oli suuri menestys.

Sarmanto on keikkaillut Yhdysvalloissa, Euroopassa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa sekä Afrikassa ja jatkaa musiikillisen horisonttinsa laajentamista edelleen. Porter Records yhteistyössä Heikki Sarmannon sekä EMI Finlandin kanssa ovat alkaneet uudelleenjulkaista Sarmannon aiempia sävellyksiä sekä nuorien että vanhojen jazzin harrastajien iloksi.