Eero Koivistoinen (s. 1946), yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista suomalaisista jazzmuusikoista ja saksofonisteista, astui jazzin kentälle 1960-luvun puolivälissä. Tästä lähtien hän on ollut yksi arvostetuimmista ja luotetuimmista jazzmuusikoista Suomessa. Hän on tunnettu monipuolisuudestaan ja luovuudestaan, ja hänen taitonsa ulottuvat ytimekkäistä jazzsooloista laajoihin orkesterisävellyksiin asti.

Koivistoisen kiinnostus musiikkiin alkoi jo nuorena klassisen viulun soitolla. 16-vuotiaana viulu kuitenkin jäi syrjään alttosaksofonin tieltä, ja myöhemmin kuvioon astuivat myös tenori- ja sopraanosaksofonit. Alle parikymppisenä opiskellessaan saksofoninsoittoa sekä sävellystä Sibelius-Akatemiassa Koivistoinen oli jo tuttu kasvo Helsingin orastavassa jazzkentässä.

Koivistoisen ensimmäinen kokoonpano oli rumpali Edward Vesalan ja basisti Pekka Sarmannon kanssa perustettu trio. Tämä rohkeasti improvisoiva trio oli ensimmäisiä avantgardismia ja free jazzin mahdollisuuksia kokeileva yhtye Suomessa. Vuonna 1967 Koivistoisen taidot palkittiin, kun vastaperustettu Suomen Jazzliitto ry päätti, että saksofonisti saisi kunnian olla historian ensimmäinen Yrjö-palkinnon saaja, ja niin Koivistoinen valittiin Vuoden jazzmuusikoksi. Vuonna 1969 Koivistoinen jatkoi voittoputkeaan tullessaan ensimmäiselle sijalle kvartettinsa kanssa yhtyekilpailussa Monteaux’n jazzfestivaaleilla Sveitsissä. Voittoa on pidetty ensimmäisenä suomalaiselle jazzille osoitettuna kansainvälisenä tunnustuksena, ja sen ansiosta Koivistoisen kvartetti sai mahdollisuuden esiintyä myös Newportin jazzfestivaaleilla Yhdysvalloissa.

1970-luvun alussa Koivistoinen kehitti säveltäjän taitojaan opiskellessaan lukukauden Sibelius-Akatemiassa ja kolme maineikkaassa Berklee College of Musicissa Bostonissa. Vuosikymmenen loppua kohden Koivistoinen teki useita kiertueita ja levytyksiä kvartettinsa kanssa, mikä sai osakseen paljon positiivista huomiota yleisön keskuudessa. Vuonna 1981 Koivistoinen voitti Euroopan yleisradioliiton sovituspalkinnon Nording-kilpailussa Jerseyssä teoksellaan "Ultima Thule", ja vuonna 1983 hänen 1980-luvun alussa perustamansa levy-yhtiö Pro Records julkaisi samannimisen albumin. Vuonna 1987 hän voitti lisäksi Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön sävellyskilpailun big bandille teoksellaan "Kukonpesä".

UMO on ollut Koivistoiselle tärkeä työväline perustamisestaan eli vuodesta 1975 lähtien. Jo big bandin ensimmäiseltä julkaisulta, Our Latin Friendsiltä (Konserttikeskus 1976) löytyi saksofonistin musiikkia, eikä ole kovin rohkea arvaus väittää, että Eero on UMOn eniten levyttämä kotimainen säveltäjä. 1990-luvun puolivälissä Koivistoinen siirsi painotustaan saksofonin soitosta enemmän säveltämiseen ja toimi UMOn taiteellisena johtajana vuosina 1996-1998. Yhtyeenjohtajana ja kapellimestarina häntä pidetään suuressa arvossa sekä Suomessa että esiintymistensä kautta myös ulkomailla, esimerkiksi Saksassa, Norjassa, Tanskassa, Unkarissa, Etelä-Amerikassa, Virossa sekä Liettuassa.

Viime vuosina Koivistoinen on monien muiden projektiensa lisäksi osoittanut suurta kiinnostusta afrikkalaiseen musiikkiin, ja vuonna 1998 hän julkaisi senegalilaisten muusikoiden kanssa albumin Eero Koivistoinen and Senegalese Drums. Samanaikaisesti Koivistoinen on kuitenkin tulkinnut myös suomalaisia kansanlauluja tyylikkäinä jazzversioina: vuonna 2002 hän julkaisi Silence-levy-yhtiöllä albumin Utu, joka koostui hänen jazzkvartetille sovittamistaan suomalaisista kansanlauluista ja vuonna 2003 Johanna Iivanaisen kanssa albumin Suomalainen, jolla Iivanainen lauloi Koivistoisen sovittamaa suomalaista populaarimusiikkia sekä tämän omia sävellyksiä. Vuonna 2007 Iivanainen ja Koivistoisen yhtye julkaisivat vielä toisen yhteisen albumin Lennosta kii! (Backstage Alliance), jossa myös yhdistellään suomalaista populaarimusiikkiin Koivistoisen jazzsävellyksiin.

UMOn ja omien projektiensa lisäksi Koivistoinen on säveltänyt runsaasti musiikkia muihinkin yhteyksiin, kuten televisio-, elokuva- ja kuunnelmamusiikkia. Radion sinfoniaorkesteri puolestaan tilasi saksofonistilta pianisti Thelonious Monkin musiikkiin pohjautuvan orkesterisarjan, joka toteutui vuonna 2003 nimellä Round About Monk. Koivistoisella on lisäksi riittänyt aikaa myös vierailusessioihin, joista eräs viime aikojen menestyksekkäimmistä on Nuspirit Helsinki -kollektiivin akustinen jazzyhtye The Five Corners Quintet.