Antti Sarpila (s. 1964) on ollut tärkeimpiä traditionaalisen jazzin vaalijoita Suomessa jo neljännesvuosisadan ajan. Klarinetin ja saksofonin taituri tapasi vuonna 1980 Pori Jazzissa amerikkalaisen perinnejazz-legendan Bob Wilberin, jonka opissa hän pääsi tutustumaan syvällisesti varhaisten jazztyylien saloihin. Puhaltajien 1980-luvun yhteistyö huipentui Carnegie Hallissa New Yorkissa vuonna 1988 järjestettyyn Tribute to Benny Goodman -konserttiin, jossa Sarpila soitti Wilberin big bandin solistina. Sarpilan kansainvälisten solistivierailujen lista on muutenkin mittava: puhaltajan taitoja ovat käyttäneet esimerkiksi Count Basie Orchestra, hollantilainen Metropole Orchestra sekä Swedish Swing Society.

Vuodesta 1990 alkaen Sarpila on julkaissut musiikkinsa omalla levymerkillä ja hurjalla tahdilla: katalogissa on jo yli kolmekymmentä levyä. Levytysten kokoonpanona on ollut pääasiassa oma Antti Sarpila Swing Band, ja solistina on useasti vieraillut Johanna Iivanainen, vaikkakin muitakin tunnettuja lahjakkaita laulajia, kuten Eino Grön, on levyillä esiintynyt. Matkalta löytyy levytyksiä myös muun muassa UMOn ja Pori Big Bandin kanssa.

Vaikka Sarpila on erikoistunut jazzin varhaisiin tyylilajeihin, joista hän käyttää itse termiä “classic jazz”, hän esiintyy silloin tällöin myös modernimmissa yhteyksissä, josta hyvänä esimerkkinä on vibrafonisti Severi Pyysalon kanssa tehty albumi New Moods - New Sounds (Blue Note 2001), joka oli myös julkaisuvuotenaan Jazz-Emma-ehdokkaana. Oman yrityksensä kautta musiikkinsa tuottavalla ja markkinoivalla Sarpilalla on syvä näkemys perinnejazzin kysynnästä Suomessa, ja hän on rikastuttanut musiikkikulttuuriamme monilla projekteilla, esimerkiksi jo perinteeksi muodostuneella Swing Bandin jouluohjelmistokiertueella maamme suurissa konserttisaleissa.

Sarpilalle myönnettiin Classic Jazz ry:n Louis Armstrong -palkinto vuonna 1996 ja Jazzliiton Yrjö-palkinto seuraavana vuonna.