55/45 €

14.00 Daydream – The music of Duke Ellington (NO)
Pat Thomas – pno; Per Zanussi – b; Ståle Liavik Solberg – dr

Viimeisimmän laskelman mukaan englantilainen pianisti Pat Thomas (s. 1960) on julkaissut tänä vuonna jo kahdeksan albumia: kaksi kvartetilla ja kaksi triolla sekä neljä omillaan, yksin. Näistä uusimmat ovat akustinen soolopianoalbumi The Solar Model of Ibn Al-Shat (2024) ja elektroninen sooloalbumi This is Trick Step (2024), jonka tyylilajiksi on määritelty ”Abstract Hip Hop” – yllätyksellisesti, vaikka ei yhtään liioittelematta.

Mutta tätä levyttämätöntä Daydream-yhtyettä ette ole voineet vielä kuulla, sillä esiintyminen Tampere Jazz Happeningissa on vasta toinen ja melkein kolme vuotta ensimmäisestä oslolaisella Victoria-jazzklubilla. Silti odotettavissa on jotain hyvinkin tunnistettavaa ainakin bebop-jazzin historiaa tunteville, sillä Thomas, kontrabasisti Per Zanussi (s. 1977) ja rumpali Ståle Liavik Solberg (s. 1979) aikovat soittaa alusta loppuun albumin Money Jungle (1963), aikansa pienen erikoisuuden. Pakkahuoneen iltapäiväkonsertin tavoin myös sillä kohtasivat kahden sukupolven jazzmuusikot, vaikka aivan eri statuksella. New Yorkissa yhtenä syyskuisena maanantaina äänitetyn Money Junglen johtaja, pianisti ja säveltäjä oli kuusikymppinen Duke Ellington, jota komppasivat nelikymppiset basisti Charles Mingus ja rumpali Max Roach.

Suomessa vain kerran käyneen Thomasin laajaa ja leveää tuotantoa – noin 70 omaa albumia – vähän tunteville Ellingtonin tulkitseminen saattaa olla silti odottamatonta, mielikuvien vastaista. Hän on pianistina ja yhtyeenjohtajana ennen kaikkia improvisoija, jonka omaa aluetta on syvän päädyn free jazz. Mutta tietysti Thomas tietää Ellingtonin ja on rekonstruoinut hänen sävellyksiään soolokonserteissa ainakin kahden taltioinnin verran.

Daydream-trio ei ole kuitenkaan Thomasin päiväunelma. Yhteistyötä ehdottivat pitkään yhdessä keikkailleet norjalaiset Ståle Liavik Solberg ja Per Zanussi, joilla on tapana esiintyä vaihtuvien vierailijoiden kanssa nimellä Skikkelig Jazz Trio – soittaa siis kirjaimellisesti ”kunnollista” ja ”rehellistä” jazzia.

15.45 Orchestra Nazionale della Luna (BE/FI/FR)
Manuel Hermia – sax, fl, bansouri; Kari Ikonen – pno, moog; Nathan Wouters – b; Teun Verbruggen – dr

Pianisti Kari Ikosen (s. 1973) ja saksofonisti Manuel Hermian (s. 1967) perustamalla yhtyeellä on erikoinen nimi vaikka jättäisikin heti huomiotta sen, että Orchestra Nazionale della Luna on muka ”kuun orkesteri.”

Mutta miksi? Siksi, että tämä neljän muusikon kokoonpano ei ole varsinainen orkesteri, eikä kolmen eri maan – Belgia, Ranska, Suomi – muusikoista koottuna varsinkaan kansallinen, nazionale. 

Härnäävälle nimelle on silti ymmärrettävät perusteet, sillä myös kvartetin musiikin paikantaminen on hankalaa – ennen kaikkea sen suosimien monenlaisten kulttuuristen viittausten takia. Moniin muihin perusmuotoisiin jazzkvartetteihin verrattuna Orchestra Nazionale della Luna kiertääkin omalla musiikillisella radallaan.

Ensikuulemalla osa tästä omaperäisyydestä perustuu poikkeukselliseen soundiin, sillä pianisti Ikosen toinen pääsoitin on avaruudellinen Moog-syntetisaattori, jonka rinnalle hän on keksinyt itse vielä patentoimansa Maqianon. Se on nopeasti asennettava virityslaite, joka mahdollistaa mikrointervallien ja arabialaisten maqam-moodien soittamisen sekä flyygelillä että pystypianolla. Liioittelematta voikin väittää, että ne eivät ole soineet koskaan tällä tavalla ainakaan jazzissa, eivät ehkä muissakaan musiikeissa.

Kohta kymmenvuotias Orchestra Nazionale della Luna erottuu aikalaisistaan myös kantaaottavuudellaan ja kujeilevalla huumorillaan – jos malttaa lukea rivien välejä. Viime keväänä julkaistulla kolmannella levyllä Selene’s View edellisestä ovat esimerkkejä muun muassa Hermian sävellykset Doubt Factory ja Overexploited, jälkimmäisestä Ikosen sanaleikkimäisesti nimeämät Kompelo ja E-peli. Mutta orkesterin ydinideaan viitannee kirjaimellisimmin silti Transience: pysyvää on vain se, että kaikki muuttuu kaiken aikaa. 

17.30 AVA Trio (JP/DE)
Aki Takase – piano; Angelika Niescier – sax; Vincent von Schlippenbach – dj

Yli viisikymmentä omaa levyä tehnyt pianisti ja säveltäjä Aki Takase (s. 1948) on käynyt Suomessa useilla eri yhdistelmillä, muun muassa kaksin laulajan ja rumpalin kanssa sekä omalla kvintetillä, joka versioi vapaamielisesti pioneeripianisti Fats Wallerin sävellyksiä.

Japanissa varttuneen Takasen edellisestä Jazz Happeningin konsertista oli kuitenkin aika vaikea sanoa juuta tai jaata. Pakkahuoneella marraskuussa 2019 esiintynyt uusi Japanic-kvintetti muistutti monissa käänteissään riehakasta sukukokoontumista, jossa kaikki puhuivat äänekkäästi päällekkäin. Hauskaa oli.

Saksassa asuvan Takasen kokoaman AVA Trion ytimessä lienee myös muusikkojen vapaamuotoinen, monisuuntainen keskustelu. Tosin kukaan ei osaa sanoa vielä, miltä se lopulta kuulostaa – ei edes Takase. AVA Trio on nimittäin niin uusi, ettei se ole esiintynyt ennen Tampereen konserttia kertaakaan. Pakkahuoneella saa siis todistaa maaailmanensi-iltaa, joka on ainakin osittain improvisoitu.

Muusikot ovat toki kohdanneet toisensa useita kertoja. Takase on esiintynyt kaksin alttosaksofonisti Angelika Niescierin (s. 1970) kanssa sekä seurannut vinyylilevyjä ja samplereita soittavan Vincent von Schlippenbachin (s. 1980) vaiheita kouluikäisestä. Hän on Takasen saksalaisen puolison, freejazzpianisti Alexander von Schlippenbachin poika – omillaan erinomaisesti menestynyt säveltäjä, tuottaja ja muusikko, joka tunnetaan toisissa piireissä paremmin nimellä DJ Illvibe.

Vincent von Schlippenbach levytti Takasen kanssaan ensi kerran jo 2004 ja vaikuttaa nyt vakituisesti Takasen Japanic-yhtyeessä, jonka toinen albumi Forte julkaistiin kesällä 2024. AVA Trion villi kortti saattaa olla silti Puolassa syntynyt saksofonisti Niescier, joka esiintyy Suomessa ensi kerran vasta nyt, runsaat kaksikymmentä vuotta omasta debyyttilevystään.

Moninkertaisesti palkitun Niescierin pidempiaikaisia soittokumppaneita ovat muun muassa amerikkalaiset sellisti Tomeka Reid ja rumpali Tyshawn Sorey, mutta löytyy levylistalta kohtaaminen myös suomalaisen kanssa. Niescer soittaa standardeja levyllä, jolla pianisti Iiro Rantalan johtama seksettti muistelee kuuluisa jazzmesenaattia, Pannonica de Koenigswarteria.

Avaa tapahtuma

55/45 €

20.00 aja monet (US)
aja monet – voice; Logan Richardson – sax; Javier Santiago – keys; Niek de Bruijn –drums; tbc – bass

Suomessa ensi kertaa esiintyvä aja monet (s. 1987) on uusimpia lenkkejä tässä mustien yhdysvaltalaisten (jazz)runoilijoiden pitkässä ketjussa. Yksi sen varhaisista esitaiteilijoista oli Harlemin renessanssin voimahahmo Langston Hughes, jonka ensimmäisten runojen julkaisusta on nyt sata vuotta.

aja monet muistaa lukeneensa hänen tekstejään jo alakoululaisena – ja muistaa hänen vaikutustaan nyt myös ensimmäisellä omalla levyllään When the poems do what they do (2023), jossa runo tavallaan kommentoi toista. Hughesin synkkä ja yhä ajankohtainen Kids Who Die (1938) innoitti hänet kirjoittamaan tekstin For The Kids Who Live kaikista niistä lapsista, jotka jäävät joskus hänen jälkeensä ja meidän kaikkien aikuisten jälkeen. Edeltäjiensä tavoin hänkin tahtoo tehdä tekstejään tästä päivästä ja sen tulevaisuudesta.

New Yorkin Brooklynissa syntynyt ja varttunut, yksinhuoltajaäidin kasvattama monet kertoo keksineensä tarinoita jo kahdeksanvuotiaasta, mutta erikoisesta sytykkeestä. Hän halusi tuntea millaista on kirjoittaa vanhanaikaisella mekaanisella kirjoituskoneella, jonka sai sitten joululahjaksi. monet mieltää sen edelleen omaksi ”instrumentikseen” – painavien tekstien kirjoittaminen edellyttää painamista, ja jo ennen kirjan painamista.

Nykyään Los Angelesissa asuva aja monet on opiskellut kirjallisuutta kahdessa yliopistossa ja suorittanut molemmissa loppututkinnot, kandin ja maisterin. Hän on julkaissut kolme kirjaa, joista tuorein on äideille, tyttärille ja siskoille omistettu My Mother Was a Freedom Fighter (2017). Neljäs runokokoelma Florida Water: Poems pyörähtää painokoneista joulukuuksi.

21.45 Tonbruket (SE)
Dan Berglund – b; Martin Hederos – keyb, vl; Johan Lindström – g, pedal steel; Andreas Werliin – dr

Pianisti ja säveltäjä Esbjörn Svenssonin sukelluskuolema oli kesällä 2008 niin pysäyttävä, että viisitoista vuotta yhdessä soittaneet kontrabasisti Dan Berglund ja rumpali Magnus Öström päättivät jatkaa jonkin aikaa omillaan. Samalla molemmat ottivat etäisyyttä maailmaa laajasti kiertäneen Esbjörn Svensson Trion ”pohjoismaiseen” pianojazziin ja ylipäätään akustiseen jazziin.

Jälkimmäinen perusti pian omaksi yhtyeekseen eri tyylejä yhdistelevän sähköisemmän kvartetin, jonka neljäs muusikko on sähkökitaristi – ja täsmälleen samaan yhdistelmään päätyi myös edellinen, Dan Berglund. Molemmat omistivat ensimmäisillä omilla levyillään myös yhden melankolisen kappaleen – Song For E ja Ballad For E – Svenssonille, mutta sen lähemmäksi he eivät trion tyyliä omilla kvarteteilla päässeet, eivätkä todennäköisesti edes yrittäneet. Molemmat etenivät kohti soitinmusiikkia, joka oli ainakin alussa paljon lähempänä progerockia, jazzrockia ja toisen aallon postrockia.

Basisti Dan Berglund (s. 1963) on päässyt tällä tyylillä myös pitkälle, sillä hänen Tonbruket-yhtyeensä on saanut kuudesta levystään jo neljä Grammista, Ruotsin Emma-palkintoa. Esbjörn Svensson Trio sai niitä viidentoista vuoden aikana viisi, vain yhden enemmän.

Nyt, vihdoin, Tonbruket esiintyy ensimmäisen kerran omillaan Suomessa, ja vielä poikkeuksellisen kiinnostavassa vaiheessa. Kokoonpanon kuudes levy, viime keväänä Grammis-ehdokkaana ollut Light Wood, Dark String (2023) on edellisiin verrattuna pelkistetympi, vähäeleisempi ja ennen kaikkea akustisempi. Eli ”korostetun realistinen”, kuten kolmatta kertaa Pakkahuoneella marraskuussa esiintyvä Berglund itse määrittelee. 

Ensimmäinen kerta oli Esbjörn Svensson Trion jäsenenä vuonna 2005 ja toinen 2018 Rymden-triolla jonka hän, Öström ja norjalainen pianisti Bugge Wesseltoft olivat perustaneet edellisenä vuonna.

23.30 Donald Harrison Quartet (US)
Donald Harrison – sax; Dan Kaufman – pno; Nori Nakaora – b; Joe Dyson – dr

Saksofonisti Donald Harrison (s. 1960) esiintyi Suomessa ensimmäisen kerran kesällä 1987, jolloin hänen hotelliaan vastapäätä kaivettiin kuoppaa Porin uudelle postmodernille kauppakeskukselle, Bepopille. Nimi olikin enemmän kuin sopiva, sillä Harrison ja hänen silloinen matkakumppaninsa, trumpetisti Terence Blanchard olivat postmodernisteja, jotka yrittivät eläytyä pukeutumista myöten bebop-jazzin menneisyyteen – ja pelastaa sen tulevaisuudelle. Näille rumpali Art Blakeyn Messengers-kokoonpanossa kannuksensa hankkineille kolmekymppisille uustraditionalisteille oli tuolloin myös nimi: Young Lions.

Sittemmin Harrison ei ole esiintynyt omalla yhtyeellä Suomessa yhtään kertaa ja muutenkin käyntejä on ollut vain kaksi, viimeksi bebop-jazzin veteraaneista kootun Cookersin alttosaksofonistina kesällä 2013. Ja entä nyt, 2024? Hän tuo Tampere Jazz Happeningiin uudehkon kvartetin, jonka ohjelmistossa on sekä bebopin klassikkoja että ”nouveau swingiä”. Se on ”yhden miehen jazzfestivaaliksi” kutsutun Harrisonin oma nimi tyylille, jossa sekoittuvat jazz, soul, funk ja hip hop.

Mutta voi olla, että Pakkahuoneen konsertista ei kannata tehdä silti pysyviä päätelmiä. Kolmisenkymmentä omaa albumia vuodesta 1984 julkaissut Harrison vaikuttaa olevan etsijä, joka kurottaa yhä moneen suuntaan. Hän on muun muassa säveltänyt sinfonisia teoksia ja pohtinut professori Stephon Alexanderin kanssa improvisaation ja fysiikan yhteyksiä. Siitä siis levy Quantum Leap (2010) sekä tietokirja The Jazz of Physics (2016).

Eikä unohdeta oleellisinta. New Orleansissa asuva Harrison on myös opettaja, mentori ja aktivisti sekä ”Big Chief”, joka on perehtynyt syvällisesti jazzin synnyinpaikkana pidetyn kotikaupunkinsa kulttuurihistoriaan ja musiikkihistoriaan. Siinä yksi hyvä syy, miksi hän vilahtaa David Simonin kiitetyssä televisiosarjassa Treme (2010–2013), jossa toimi myös konsulttina – tai pikemmin innoittajana. Yksi draamasarjan keskeisistä hahmoista, New Yorkista New Orleansiin palaava nuori trumpetisti Delmond Lambreaux käsikirjoitettiin Harrisonin kokemusten pohjalta.

Avaa tapahtuma

35/30€

21.00 Markus Holkko Quartet (FI)
Markus Holkko – sax; Juuso Rinta – b; Samuli Rautiainen – keyb; Teemu Mustonen – dr, perc

Saksofonisti Markus Holkko (s. 1972) aloitti ammattiuransa suoraan suomalaiselta huipulta – ja vielä kansainvälisen kilpailun voittaneessa kvintetissä, jonka nimi ennakoi tulevaisuutta. Nuorten opiskelijoiden vuonna 2000 perustama U-Street All Stars ei jättänyt kahdella levyllään (2002, 2004) silti vielä pitkää, pysyvä jälkeä. Mutta kaikki sen muusikot ovat tulleet tutuiksi monista myöhemmistä yhteyksissä – tähtien tähtenä kvintetin toinen saksofonisti, Holkon kanssa yhtyeen keikoilla kaverillisesti kilvoitellut Timo Lassy.

U-Street All Starsin hiipumisen jälkeen Holkko jättäytyi omilleen ja heittäytyi ensimmäisellä nimikkokvartetillaan hieman nykyaikaisempaan, sähköisempään fuusiojazziin. Aika oli otollinen myös sille, sillä Being Here (2007) sai suurimman suomalaisen levytunnustuksen, Jazz-Emman. Sen nimellistä seuraajaa saatiin odottaa kuitenkin poikkeuksellisen kauan, peräti seitsemäntoista vuotta. Kokonaan uusiutuneen, nuoremmista muusikoista kootun Markus Holkko Quartetin toinen albumi Eye Of The Universe julkaistiin viime toukokuussa. 

Holkko viittaa pitkään taukoon myös itse levyn kappaleessa Introduction, jossa hän sanailee luovuudesta sekä pyrkimyksestään tavoittaa tässä ajasta jotain pysyvää, ehkä ainutlaatuista. Mutta hän ei ole ollut soittamatta ja säveltämättä, eikä edes etsimättä. 

Viime vuosikymmenellä Holkko harjoitti sitä varsinkin Lightboxer-yhtyeessä sekä hieman yllättäen myös aivan toisenlaisessa yhteydessä. Hän teki saksalaiselle julkaisijalle kaksi albumia monityylisenä laulaja-lauluntekijänä – taiteilijanimellä Linear John. Alias viittasi siiheen, että hän on ”tyylillisesti aina mennyt eteenpäin lineaarisesti, ilman kertauksia”.

22.30 Future Food Factory (FI)
Mikko Hassinen – dr, el; Max Zenger – asax, bcl; Mikko Antila – vib; Antti Ahoniemi – b

Värttinä-yhtyeessä kansanmusiikkia kymmenen viime vuotta soittanut Mikko Hassinen (s. 1971) on monen tyylin ja toimen musiikintekijä: lyömäsoittaja, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari sekä myös tuottaja – ja kohta toista kertaa bigbandin, ”jazzin sinfoniaorkesterin” taiteellinen johtaja. Tammikuussa alkaa hänen kolmivuotiskautensa toimeliaan Turku Jazz Orchestran neljäntenä taiteellisena johtajana.

Hassinen on tietysti myös säveltänyt jonkin verran jazzorkestereille, viimeksi tilauksesta vuosijuhlaansa viettäneelle Espoo Big Bandille. Sen levyttämä Blood Red (2021) on tarkan käsityöläisen monitasoinen tyylinäyte, yksi Hassisen parhaimmista.

Mutta omien kokoonpanojen pyörittäminen on ollut Hassiselle ”aina vähän tuskallista”, kuten ”ylipäätään omien tekemisten esille nostaminen”. Ainoa vähän laajemmin tunnettu yhtye taitaa olla rytmimusiikkillisia tyylejä yhdistelevä Elektro GT, joka sai debyytistään (2014) suuren Teosto-palkinnon. Tässä kaksi levyä tehneessä yhtyeessä Hassinen on päässyt hyödyntämään täysimääräisesti kiinnostusta musiikin tietokonepohjaiseen jälkituotantoon ja kaikenlaiseen elektroakustiseen säätelyyn.

Neljän muusikon uudehko, ensilevynsä juuri julkaissut akustinen Future Food Factory on sen rinnalla huomattavasti vähäeleisempi – tai niin Hassinen haluaa ensi alkuun uskotella. Matkan varrella saattaa silti olla yllätyksiä, kuten jazzin ydinluonteeseen kuuluu. Hassinen tarkentaakin tutkistelevansa tällä yhtyeellä ”musiikillisia ideoita kahden akselin molemmin puolin: sävelletyn ja täysin improvisoidun sekä akustisen ja elektronisen”.

Mutta miksi juuri Future Food Factory? ”Tämä nimi juolahti mieleen itseäni inspiroivana ja motivoivana ’pyyntönä’. Haluan ajatella, että parhaat ja kiintoisimmat projektit ovat edelleen edessä.”

00.00 Jaska Lukkarinen Trio (FI)
Jaska Lukkarinen – dr; Jussi Kannaste – sax; Antti Lötjönen – b

Pitkälti yli sadalla levyllä soittava jazzmusiikin maisteri Jaska Lukkarinen (s. 1982) on selvittänyt Sibelius-Akatemian jatko-opiskelijana jo jonkin aikaa sitä, kuinka rumpali ”ylläpitää ja purkaa jazzmusiikillista energiaa” – sitä jazzin myyttistä svengiä.

Lukkarisen viime vuonna julkaisema neljäs oma levy, mestarirumpali Philly Joe Jonesille omistettu One For Joe oli ensimmäinen osa tätä soittotyön ohessa vähitellen valmistuvaa taiteellista tohtorintutkintoa, työnimeltä ”jazzrumpalin rooli kommunikoivana yhtyemuusikkona”. Levyn äänitti tutkintokonserttia varten koottu kvartetti ja sen kaikki kappaleet oli valikoitu yli kuusikymmentä vuotta vanhoista sävellyksistä.

Jazz Happeningissa Lukkarinen kommunikoi kuitenkin pitkäaikaisella triollaan sekä tuoreilla, toiseen Textures-nimiseen jatkotutkintokonserttiinsa valmistuneilla kappaleilla. Ja ne kaikki sävelsi hänen tilauksestaan monen musiikillisen toimenkuvan kokenut kollega, jazzrumpalina parhaiten tunnettu Mikko Hassinen.  

”Säveltäjänä Mikko ei määritä soittotapaani, vaan pyrkii luomaan minulle mahdollisuuden improvisoituun, tekstuurilliseen sovittamiseen. Ajattelenkin, että tämä yhteistyö on uusi innovatiivinen tapa toteuttaa jazztutkimusta sekä myös mahdollisuus tuottaa uutta suomalaista jazzmusiikkia.” 

Toisten tuoreiden sävellysten soittaminen ei ole muutenkaan aivan tavatonta Jaska Lukkarinen Triolle. Sen kolmas ja toistaiseksi uusin levy Origami (2017) oli koottu Lukkarisen monivuotisen työnantajan, kitaristi, säveltäjä ja sovittaja Valtteri Laurell Pöyhösen kappaleista.  

Mikko Hassisen sävellyksistä koottu neljäs levy on siis jo äänitetty, mutta julkaistaan vasta 2025, trion juhlavuonna. Silloin Lukkarinen, tenorisaksofonisti Jussi Kannaste ja kontrabasisti Antti Lötjönen ovat soittaneet yhdessä kaksikymmentä vuotta.

Satunnaisten ja lyhytaikaisen projektien sijasta Lukkarinen arvostaakin pitkiä työsuhteita, sillä ne ovat paras tapa kehittää ja syventää musiikillista ilmaisua. ”Vanhemmiten ymmärtää, että musiikissa on kyse myös henkilökemioista, kokonaisemmasta kokemuksesta.”

Avaa tapahtuma

25/20 €

Nimen ensimmäisestä osasta ei ole mitään epäselvyyttä. Nubiyan viittaa Niilin varrella sijaitsevaan Nubiaan, jossa oli yksi Afrikan mantereen varhaisimmista sivilisaatioista vajaa viisituhatta vuotta sitten. Mutta mistä tulee Twist? Onko ikivanhasta Kerman valtakunnasta säilynyt jokin tiedonmuru jostain kansaa villinneestä poikkeuksellisesta paritanssityylistä – vai twistataanko siellä edelleen?

No ei.  Nubiyan Twist on tietyllä tavalla letitetty ”kaksisäikeinen kampaustyyli”, jolla ei ole mitään tekemistä lontoolaisen Nubiyan Twistin kanssa. Paitsi tietysti vertauskuvallisesti, ja silloinkin hyvin etäisesti. Kaikkien Nubiyan Twistin yhdistelemien musiikillisten säikeiden – muun muassa jazz, soul, funk, rap ja reggae – juuret ovat Afrikassa tai ne ovat Afrikassa syntyneitä.

Musiikkituotantoa Leedsin konservatoriossa opiskellut kitaristi Tom Excell perusti Nubiyan Twistin jo viitisentoista vuotta sitten – pieneksi bilebändiksi sekä ilman sen suurempia suunnitelmia. Mutta aikaa myöten siitä on kehkeytynyt muhkeasti soiva orkesteri, joka saa viime keväänä julkaistulla neljännellä albumillaan Find Your Flame korkeimman mahdollisen ”siunauksen”. Sen avauskappaleessa Lights Out kitaraa soittaa groovemaster Nile Rodgers, joka on vaikuttanut eri rooleissa puolella miljardilla myydyllä levyllä.

Nubian Twistin vakiokokoonpanoon kuuluu peräti kaksitoista muusikkoa. Tampere Jazz Happeningin yöklubilla yleisöä liikuttaa kuitenkin hieman pienempi ryhmä, jossa on viiden puhaltajan sijasta vain kaksi. Silti ei pitäisi olla epäilystä: kyllä sekin saa aikaa liikehdintää. Ja ehkä jotkut tanssivatkin – twistiä.

+ DJ Jere Dangerous

Konsertti järjestään lauantai-illan päätteeksi, sunnuntain vastaisena yönä. Klubin yökonsertteihin on myynnissä myös yhteislippu hintaan 40/30 €. Yhteislipulla näet Nubiyan Twistin lisäksi Roni Kaspi Trion, joka esiintyy perjantai-illan päätteeksi.

Avaa tapahtuma

65/50€

14.00 Zoe Rahman Octet (UK)
Zoe Rahman – pno; Gareht Lockrane – fl; Helena Kay – asax; Tori Freestone – tsax; Mark Armstrong – tp; Rosie Turton – tb; Alec Dankworth –b; Gene Calderazzo – dr

Englantilainen Zoe Rahman (s. 1971) on moninkertaisesti palkittu pianisti ja säveltäjä, joka on tehnyt omia levyjä yli kaksikymmentä vuotta – ja pääosin sellaisella pianistin, basistin ja rumpalin perinteisellä yhdistelmällä, josta ei ole missään päin Eurooppaa varsinaista pulaa.

Ehkä Rahmanin ensimmäistä Suomen konserttia on saatu odottaa kauan juuri tämän takia. Ja ehkä myös siksi, että Rahmanin kansainvälinen näkyvyys itsenäisenä musiikintekijänä ei ole ollut koskaan kaikkein parasta – aivan yksinkertaisesta syystä. Jokaisen hänen levynsä vuodesta 2001 kustantanut ja julkaissut lontoolainen Manushi Records on hänen omansa, pelkästään hänen musiikkiinsa keskittynyt pieni yritys.

Mutta nyt on Suomen ensikonsertin ajoitus juuri oikea, uusia musiikillisia mahdollisuuksia avanneessa kiinnostavassa vaiheessa.

Rahman tulee Tampere Jazz Happeningiin ensimmäisellä suurella kokoonpanolla, joka esittää sävellyksiä hänen kunnianhimoisimmalta, henkilökohtaisimmalta ja kiitetyimmältä levyltään Colour of Sound (2023). Oman kahdeksan muusikon yhtyeen pari vuotta sitten perustanut Rahman halusi vihdoin kuulla livenä lavalla sen soundin, jonka hän kuvittelee useimmiten jo säveltäessään: piano on hänelle ennen kaikkea orkestraalinen instrumentti.

Tampereelle saapuva oktetti on vain puoliksi sama kuin levyllä, mutta Rahman on koonnut sen samalla periaatteella omaa musiikkia tekevistä eri ikäpolvien muusikoista. Nuorimmat ovat kolmekymppiset saksofonisti Helena Kay ja pasunisti Rosie Turton, vanhimmat kuusikymppiset basisti Alec Dankworth ja rumpali Gene Calderazzo, jotka ovat Rahmanin vakituisia kumppaneita myös hänen pianotriossaan.

15.45 Bushman’s Revenge (NO)
Even Hermansen – g; Gard Nilssen – dr; Tor Egil Kreken – b; Jørgen Brennhovd – sounds

Norjalainen rumpali Gard Nilssen (s. 1983) on käynyt Suomessa ainakin viidellä eri yhtyeellä: ensimmäisen kerran Tampere Jazz Happeningissa 2014, viimeksi vuoden 2023 lopussa Helsingissä sekä omalla akustisella triolla että Supersonic-orkesterilla, jossa on peräti seitsemäntoista muusikkoa. Mutta tämä ylivoimaisesti pitkäikäisin sekä tuotteliain kokoonpano on jäänyt jostain syystä aina väliin. Bushman’s Revenge täytti viime vuonna jo kaksikymmentä ja se on saanut julki yksitoista albumia, joista uusin on All The Better For Seeing You (2023).

Olisiko syy tietämättömyydessä tai sittenkin vaateliaassa, ehkä jopa hyljeksityssä tyylilajissa? 

Sähkökitaristin, bassokitaristin ja väkivahvan rumpalin Bushman’s Revenge ei ole varsinainen jazzyhtye eikä sen paremmin rockyhtye – mutta ei lankea tavanomaiseen, taitoja korostavaan jazzrockiin tai rockjazziiin. Vai soittaisiko tämä voimatrio sittenkin omanlaista progerockia, jota saattaa synnyttää versioimalla peräjälkeen Black Sabbathin, Ornette Colemanin, Policen ja Sun Ran kappaleita. Ja levyn nimi? Tietysti Never Mind The Botox (2011), yhtyeelle paikoin tyypilliseen virnuilevaan tapaan.

Bushman’s Revenge esittää silti pääosiin omaa uutta musiikkia, ja uusimmalla levyllä pelkästään kitaristi Even Hermansenin (s. 1982) sävellyksiä. Ehkä All The Better For Seeing You on siksi edellisiä tiiviimpi, hillitympi ja hallitumpi. Tai ehkä kolmikko on halunnut aloittaa kolmannen vuosikymmenensä jollain erilaisella, jopa vähän yllättävällä. Levyn avaava Halvannen Time – an hour and a half, more than enough pakottaakin heti tarkistamaan, että nyt soittaa varmasti Bushman’s Revenge, eikä sittenkin Bill Frisell. Se lupaa hyvää yhtyeen ensimmäiselle esittäytymiselle Suomessa. Tai sitten ei. Mieltymyksistä riippuen.

17.30 Kahil El’Zabar Ethnic Heritage Ensemble: 50th Anniversary Tour (US)
Kahil El’Zabar – dr, perc; Corey Wilkes – tp; Alex Harding – barsax; Ishmael Ali – vlc

Kaikkien aikojen ensimmäisessä Tampere Jazz Happeningissa esiintyi seitsemän nykyaikaista yhtyettä, joista yksi oli Ranskasta ja kaksi Yhdysvalloista. Niiden nosteessa kaksipäiväistä lokakuista tapahtumaa kiitettiin jälkikäteen ”taiteellisesti hyväksi avaukseksi”, jonka tähdestä ja oletetusta yleisötäkystä ei ollut epäselvyyttä. Hän oli ensi kertaa Suomeen saatu alttosaksofonisti Arthur Blythe, avantgardistinen traditionalisti ”suoraan jazzin ytimestä New Yorkista”. Nelikymppinen Blythe oli juuri tuolloin, 1982, soolouransa musiikillisella huipulla poikkeuksellisesti soivalla kvintetillä, jossa oli sekä sellisti, tuubisti että sähkökitaristi.

Ensimmäisen Jazz Happeningista esiintyjistä historiaan on jäänyt silti se toinen poikkeuksellisen amerikkalainen, vielä kauemmas menneisyyteen kurottanut Ethnic Heritage Ensemble. Tai ainakin se on tehnyt omanlaistaan historiaa, sillä yhtye täyttää lyömäsoittaja Kahil El’Zabarin (s. 1953) johtamana nyt jo puoli vuosisataa – ja palaa pitkällä juhlakiertueella vihdoin Tampere Jazz Happeningiin. Siis 42 vuotta edellisestä esiintymisestä ja jälleen sunnuntain konsertin pääesiintyjäksi.

Ajoitus on muutenkin odotuksia nostattava, sillä viimeiset kymmenkunta vuotta ovat olleet monien muodonmuutosten yhtyeelle parasta aikaa ainakin levytysten suhteen – ja melkein verrannollisia 1980-luvun alun uraauurtaviin vuosiin. Tuolloin yhden lyömäsoittajan ja kahden saksofonistin Ethnic Heritage Ensemble kiersi tiiviisti Eurooppaa sekä äänitti ensimmäiset levynsä Saksassa 1980, Italiassa 1981 ja Suomessa 1982, vain viikko Tampereen konsertin jälkeen. 

Rumpali Edward Vesalan julkaisema Welcome ei ollut kuitenkaan yksittäinen sattuma, sillä yhtye esiintyi Suomessa parin vuoden aikana kymmenkunta kertaa. Näiden vuosien muusikoista on  matkassa enää El’Zabar, jota ilman Ethnic Heritage Ensemble ei olisikaan Ethnic Heritage Ensemble. 

Avaa tapahtuma

Vapaa pääsy

Hakukone kertoo taustatietoja etsivälle, että Bode Wilson on ammattikorkeakoulussa opiskeleva nuori amerikkalainen vapaapainija, leveähartiainen ja jykeväniskainen.

Ai pahus, nyt meni ensimmäinen hakuosuma pahasti pieleen. Tai ei ehkä sittenkään, sillä Tampere Jazz Happeningin sunnuntai-iltana Telakalla päättävä portugalilainen Bode Wilson painii myös – jazzin, improvisoidun jazzin kanssa.

Mutta tämä nimenomainen Bode Wilson on persoonana pelkkää kuvitelmaa, kolmen kokeneen jazzmuusikon yhtye. Tai ei ehkä sittenkään ihan täyttä sepitettä: saksofonisti-huilisti João Pedro Brandão (s. 1977), basisti Demian Cabaud (s. 1977) ja rumpali Marcos Cavaleiro (s. 1980) korostavat soittavansa vapauttavaa jazziaan ennen kaikkea kollektiivina, yhtenä miehenä. ”Musiikkimme perustuu kaveruuteen, kunnioitukseen ja kuunteluun, vuoropuheluun, keskusteluun ja väittelyyn.”

Toistakymmentä vuotta keikkaillut Bode Wilson on julkaissut kolme levyä, ensimmäisen 2014 ja uusimman Aetherin 2022. Se äänitettiin taivasalla kiviseinien ympäröimä, vanhan portugalilaisen kappelin raunioilla. Ajatus kuulemma oli, että tämä ympäristö kietoutuisi osaksi musiikkia, osaksi Bode Wilsonin improvisaatioita. Kuinka mahtaa käydä Telakalla, sen historiallisten, punatiilisten seinien ympäröimä? Kattohan on ja aika matalalla, mutta jonkinlaisesta elävän musiikin paikallisesta kappelista voi kai jo puhua.

Avaa tapahtuma

Liput 25 €

Jazz with Sting on kolmen jazzmuusikon kunnianosoitus Stingille. Ja millainen! Lavalle nousee silkkaa eturivin osaamista: Sofia Finnilä, laulu, Risto Toppola, kitara, sekä Tero Saarti, trumpetti. Saarti korvaa ryhmän vakijäsenen Mikko Pettisen tällä keikalla.

Konsertissa tunnetut ja vähemmän tunnetut Stingin klassikot saavat uuden, kiinnostavasti jazzillisemman asun. Miltä kuulostavat esimerkiksi Fields of gold, Every breath you take tai Englishman in New York jazziksi tällä tavoin fiilisteltyinä? Tuore kokoonpano on saanut upean vastaanoton – näin kirjoitti esimerkiksi Turun Sanomat keikasta Flame jazzissa:

"Trion monipuolisuus oli hyvin ilmeistä. Sofia Finnilä taipui sekä sävykkäisiin tunnelmiin että vauhdikkaaseen, sanattomaan scat-lauluun kommentoiden trumpettia – tai toisin päin. Äänessä on sävyjä vaikka kuinka."

Avaa tapahtuma

UMO Helsinki Jazz Orchestran suosittu Great Voices -sarja jatkuu upean laulajattaren vierailulla, kun Cyrille Aimée saapuu orkesterin solistiksi marraskuussa. Konsertit Helsingissä, Turussa ja Tampereella!

Cyrille Aimée (s. 1988) on yksi sukupolvensa hehkutetuimmista ja seuratuimmista jazzlaulajista, jonka musiikki on sekoitus jazzia, soulia, poppia ja ranskalaista chansonia. Montreux'n ja Sarah Vaughanin laulukilpailujen voittaja sekä Grammy-ehdokas hurmaa taidokkaalla improvisaatiollaan, ilmiömäisellä scat-laulullaan ja pehmeällä äänellään. Aiméeta on verrattu Michael Jacksoniin, Sarah Vaughaniin ja Erykah Baduun, mutta lopulta hän on oma, ainutlaatuinen ilmiönsä. Broadway-näyttelijänäkin tunnettu Aimée ammentaa inspiraatiota ranskalais-dominikaanisista sukujuuristaan ja intohimoisesta suhteestaan gypsy jazziin. cyrillemusic.com

Konserteissa kuullaan Cyrille Aiméen musiikkia uusina, tätä konserttisarjaa varten sovitettuina big band -versioina. Konsertin johtaa Teemu Takanen, joka debytoi UMOn kapellimestarina.

Kesto 2 h, sis. väliajan.

Teemu Takanen (s. 1984) on kapellimestari, säveltäjä, sovittaja ja saksofonisti, jota musiikin johtamisen ja soittamisen lisäksi työllistävät säännöllisesti erilaiset sävellystilaukset. Takanen on tehnyt yhteistyötä useiden suomalaisten kaupunginorkesterien, big bandien ja teatterien kanssa. Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi valmistunut innovatiivinen musiikin moniottelija on palkittu moninkertaisesti erilaisissa sävellys- ja sovituskilpailuissa. www.teemutakanen.com

UMO Helsinki Jazz Orchestra on jazzin ja rytmimusiikin saralla ammattimaisesti toimiva orkesteri, joka esiintyy vuosittain noin sadassa konsertissa ja tapahtumassa. Vuodesta 1975 alkaen UMO Helsinki on julkaissut yli 60 albumia ja esiintynyt kotimaisten huippunimien lisäksi kansainvälisten jazztähtien kanssa. Orkesterin ohjelmisto ulottuu aina jazzista souliin ja klassiseen musiikkiin, yhdistäen yllätyksellisesti uutta ja vanhaa. www.umohelsinki.fi

Avaa tapahtuma

Liput 28 €
Show klo 22, ovet klo 21:30

Oletko paatunut musiikkidiggari, jonka maku on jalostunut monissa aromeissa? Tämä on sinulle! Svengaavaa rytmimusiikkia, jazzia, surffia, lattaria, elokuvallisen musiikin parhaita puolia yhdistelevä Dalindèo on suosittu kulttiyhtye – ja syystä.

Keväällä 2024 kokoonpano julkaisi kuudennen albuminsa Tropicalia Nordica. Se sisältää ajatonta, energistä, viihdyttävää ja psykedeelistä rautalanka-jazzia, Emma-palkitun Kallio-levyn tyyliin.

"Tämä on meidän tähän asti modernein ja energisin levy. Musiikki on ihan täyttä Dalindèoa mutta uusilla, kiehtovilla mausteilla. Kyseessä on postmodernia surf-jazzia maasta, jossa ei voi surffata!", taustoittaa bändiliideri Valtteri Laurell Pöyhönen.

Säveltäjä-kitaristi Pöyhösen vuonna 2004 perustama Dalindèo on yksi pitkäikäisimpiä kotimaisia soitinyhtyeitä. Yli 200 konsertin kokemuksella Dalindèo tunnetaan räjähtävänä ja viihdyttävänä bändinä, jonka fanikunta on laajentunut huomattavasti perinteisen jazzyleisön ulkopuolelle.

Avaa tapahtuma

Show klo 22, ovet klo 21:30
Liput 25 €

Johanna Iivanainen ja Mikko Iivanainen kutsuvat sinut rauhoittumaan kohti joulua. Iivanaiset ovat valmistaneet kiertueelleen lämminhenkisen ohjelmiston perinteisistä joululauluista sekä uudemmista jouluisista sävelmistä. Tyylitajuinen, herkkä ja sielukas laulu ja soitto ovat tekemisen pohjana tällä jo yli kaksi vuosikymmentä toistensa kanssa musisoineella pariskunnalla. Intiimiin ilmaisuun TTT-Klubin tunnelmallinen sali on mitä osuvin!

Johanna Iivanainen on tullut suurelle yleisölle tutuksi SuomiLOVE-ohjelman solistina v. 2014-2019. Johannan raikas, luonnollinen esiintyminen ja sävykkäät tulkinnat ovat saavuttaneet suuren suosion. Artistin monipuolisuus hätkähdyttää: levytyksiä jazzin, a cappellan, popin, dancen ja lastenmusiikin alueilta. Iivanaisen poikkeuksellisen kattava diskografia sisältää yli 50 levytystä.

Mikko Iivanainen on monipuolinen kitarataituri, joka on tehnyt yhteistyötä vaimonsa Johannan lisäksi myös mm. Maria Kalaniemen, Timo Alakotilan, Edu Kettusen, Mika Kuokkasen ja Juhani Aaltosen kanssa. Suurella soundipaletilla maalaava kitarataiteilija on julkaissut kolme sooloalbumia: Progesävyisen ensemblealbumin Last Room (2014) sekä soolokitaralevyt A River Runs Through It (2020) ja Lullaby for Lost Souls (2023).

Avaa tapahtuma