Biografia

Juniper on mm. Moposta ja Superpositionista tutun saksofonisti Linda Fredrikssonin ensimmäinen sooloalbumi.

Linda Fredriksson julkaisi debyyttisooloalbuminsa Juniper lokakuussa 2021 We Jazz -levymerkillä. Yhtyeistä kuten Mopo, Superposition ja Ricky-Tick Big Band tuttu Fredriksson sulauttaa esikoisellaan yhteen improvisaatioon pohjaavan jazzilmaisun sekä singer-songwriter-perinteen. Albumilla Fredrikssonin kanssa esiintyy yhtye, jossa soittavat Tuomo Prättälä (koskettimet), Olavi Louhivuori (rummut) ja Mikael Saastamoinen (kontrabasso). Tuottaja Minna Koivisto soittaa modulaarisyntetisaattoria ja levyllä vierailee ruotsalaispianisti Matti Bye. 

Juniper on artistin omin sanoin hänen "hiljaisen ja ujon puolensa säveltämä" albumi ­– rehellinen ja yksityinen. Sielultaan se on singer-songwriter-musiikkia jazz-yhtyeen soittamana. Musiikillisiksi vaikutteikseen Fredriksson listaa artisteja kuten Sufjan Stevens, Alice Coltrane, Feist, Eric Dolphy, Neil Young, Iro Haarla ja Billie Eilish. Juniperin musiikki on syntynyt hitaasti ja pitkän ajan sisällä, omassa tilassa. ”Se on oma maisemani ja rauhan paikkani kaiken kaaoksen keskellä. Kupla, jonka sisällä on ollut hyvä olla”, Fredriksson kuvailee.

Levyn ensimmäinen single Neon Light [and the sky was trans] on "kappale kiiltäviltä kaduilta – siirtymä uuteen", jossa mukana soi Fredrikssonin työhuoneen ikkunan takana ropiseva sade. Kappale on portti huolella muovailtuja, syviä tunnelmia kantavan levyn erityiseen maailmaan.

Juniperin syntyprosessi on jazzlevylle erityinen. Pitkä, introspektiivinen sävellystyö tapahtui pitkälti kitaralla, koskettimilla ja laulaen. Fredriksson vei vähäeleiset kappaleensa ja kotona luodut demonsa jazzyhtyeelle, joka loihti sävellyksistä omannäköisiään. Tätä vaihetta seurasi Fredrikssonin ja hänen tuottajaparinsa Minna Koiviston yksityiskohtainen jälkituotantoprosessi, jonka tuloksena varhaisten demojen minimalistinen henki ja herkkyys ovat albumilla läsnä. 

Altto- ja baritonisaksofonien virtuoosina tunnettu Fredriksson soittaa levyllä myös bassoklarinettia ja vastaa rumpuohjelmoinnista sekä esimerkiksi työhuoneensa vanhan patterin ja lähimetsän narisevan puun kenttä-äänityksistä. Albumilla ovat tärkeässä osassa myös kaksi lapsuudesta asti mukana kulkenutta instrumenttia: alakerran Onnilta saatu reikäinen, auton alle jäänyt akustinen kitara sekä naapurin Lauralta peräisin oleva Rhythmic 8 -syntetisaattori.

Saksofonin soittoa Fredriksson lähestyy albumilla säveltäjän näkökulmasta. "Koko levyn teon ajan olen fonia soittaessa halunnut palvella musan tunnelmaa ja yrittänyt tehdä valintoja musiikki edellä. Monesti olen päättänyt soittaa tosi vähän, vaikka joku mörkö pään sisällä on huudellut, että pitää soittaa nopeasti ja paljon. Kaikkien improvisaatioiden ja solististen osuuksienkin johtotähtenä on ollut kokonaisuus ja kunkin biisin ominainen tunnelma”, Fredriksson kertoo.

Juniperia on tehty kahdessa eri studiossa, kolmessa kodissa, kahdella mökillä ja neljällä työhuoneella. Studiokaluston lisäksi sen osuuksia on äänitetty myös iPhonella ja läppärin mikrofonilla. Albumi onkin huomionarvoinen esimerkki 2020-luvun alun luovan muusikon ja säveltäjän lokikirjasta. 

Biisilista

1. Neon Light [and the sky was trans] 
2. Juniper
3. Nana – Tepalle
4. Pinetree song
5. Transit in the softest forest, walking, sad, no more sad, leaving
6. Lempilauluni
7. Clea