Teppo Mäkynen
rumpali/ säveltäjä/ tuottajaKuva/ Photo: Tomi Mikola
Profiili
Rumpali Teppo Mäkynen (s. 1974) ilmestyi maamme jazzkentälle 1990-luvun puolivälissä ja on ehtinyt sen jälkeen vaikuttaa monessa eri roolissa: rumpalina, dj:nä, bändinjohtajana ja tuottajana. Kotipaikkakunnan Salon musiikkikoulussa alkaneet lyömäsoitinopinnot jatkuivat Kaustisen musiikkilukiossa ja Kokkolan konservatoriossa, ja ylioppilaaksi kirjoitettuaan Mäkynen vietti vuoden Oriveden opiston musiikkilinjalla, kunnes pääsi Sibelius-Akatemian jazzosastolle vuonna 1994.
Sibelius-Akatemiassa Mäkynen soitti pian monessa opiskelutoverinsa yhtyeessä, kuten Antti Rissasen Mr. Fonebone-bändissä. Muita 1990-luvun puolivälissä syntyneitä kokoonpanoja olivat muun muassa basisti Ape Anttilan Quartet Coyote, saksofonisti Manuel Dunkelin kvartetti ja kosketinsoittaja Pessi Levannon Burn!. Suurempaa suosiota Mäkynen pääsi maistamaan The Poppoossa, johon saksofonisti Jukka Perko ja vibrafonisi Severi Pyysalo kiinnittivät hänet ja basisti Ville Huolmanin vuonna 1997.
Vuosituhannen vaihtuessa Mäkynen oli ehtinyt jo levyttää liki kymmenellä albumilla, ja Finland Festivals myönsi hänelle Vuoden nuori taiteilija -tunnustuksen vuonna 2000. Samoihin aikoihin Mäkynen kiinnostui elektronisesta musiikista ja lähti muutamasta yhtyeestä tutustuakseen lähemmin tähän uuteen musiikkilajiin. Hänen elektronista puoltaan kuultiin aluksi kitaristi Jarmo Saaren Reunassa, jossa Mäkynen sekä rummutti että scratchasi, mutta puhtaasti dj:n roolissa hän pysyi saksofonisti Olli Ojajärven So So -yhtyeen sekä Don Johnson Big Bandin riveissä. Myöhemmin dj:n homma jäi Mäkysen toiminnassa sivummalle, kun hän keskittyi musiikin tekemiseen ja tuottamiseen.
Mäkynen pyöritti levyjä jonkin aikaa nimellä DJ Zäppä, mutta pian taiteilijanimeksi vaihtui ystävän keksimä Teddy Rok. Näin ensimmäisen kokonaan oman bändiprojektinsa Mäkynen risti Teddy Rok Seveniksi. Alun perin Teddy Rok Sevenin piti olla vain studiotuotanto, mutta levynteon jälkeen Mäkynen kokosikin livebändin. Kokoonpano teki hyviä klubi- ja festivaalikeikkoja Suomessa, Virossa ja Ruotsissa, mutta oli aika lyhytikäinen: viimeinen esiintyminen oli Pori Jazzeissa kesällä 2006, jolloin Mäkynen sai myös festivaalin Vuoden taiteilija- tunnustuksen.
Vuonna 2000 Mäkynen oli ensimmäisen kerran mukana Nuspirit Helsinki -kollektiivin tuotannoissa kolmen kappaleen vinyylilevyllä Montana Roha Jazz EP. Levy Nuspirit Helsinki ilmestyi amerikkalaisella Guidance-levymerkillä, ja projektin tiimoilta koottiin myös iso livekokoonpano, joka keikkaili aktiivisesti eri puolilla Eurooppaa vuonna 2003. Mäkynen on ollut tärkeässä roolissa myös useissa Nuspirit Helsingin remiksauksissa ja varsinkin The Five Corners Quintet -projekin studio- ja liveversioissa. Perusolemukseltaan klassista 50-60-lukujen groovejazzia soittanut The Five Corners Quintetin suosio kasvoi synnyttyään nopeasti suureksi: syyskuussa 2005 julkaistua albumia myytiin puolessatoista vuodessa noin 40 000 kappaletta ympäri maailmaa, ja vuoden 2006 aikana yhtye soitti liki 60 keikkaa eri puolilla maailmaa. Viime vuosina yhtyeen keikkatahti on vähän rauhoittunut, mutta jäsenten mukaan yhtyettä ei kuitenkaan ole kokonaan kuopattu.
Mäkysen laajaa näkemystä ja asiantuntemusta rytmimusiikin alueella on aina arvostettu kollegojen keskuudessa. Ei siis ihme, että jossain vaiheessa häntä pyydettiin myös musiikin tuottajaksi. Ensimmäisen kerran näin tapahtui laulaja Sami Saaren albumilla Turisti (EMI 2002), jolle Mäkynen tuotti kolme kappaletta yhdessä Mikko Paavolan kanssa. Suurempi projekti oli oman Teddy Rok Sevenin levy Universal Four, jonka jälkeen tuottajan kädenjälki on kuulunut muun muassa trumpetisti Jukka Eskolan albumilla Jukka Eskola (Free Agent Records 2005) ja saksofonisti Timo Lassyn levyllä The Soul & Jazz of Timo Lassy (Ricky-Tick 2007).
Viime aikoina Mäkystä on työllistänyt etenkin Stance Brothers -studioprojektin kautta syntynyt Jo Stance -liveprojekti, joka vuonna 2012 keikkaili ahkerasti ympäri Suomea ja julkaisi albumin Jo Stance lokakuussa 2010. Mäkynen on 2000-luvulla valittu kuusi kertaa parhaaksi rumpaliksi Jazzrytmit-lehden kriitikkoäänestyksessä, ja marraskuussa 2007 hänet palkittiin Jazzliiton Yrjö-palkinnolla.