Kun Jazzliitto vuonna vuonna 1966 perustettiin, se määritteli toimintansa tärkeimmiksi sektoreiksi virallisten elinten huomion kiinnittämisen jazzmusiikkiin ja ns. suuren yleisön valistamisen. Tuolloin oli tarpeen korostaa jazzin selkeää jälkeenjääneisyyttä virallisessa musiikkipolitiikassa verrattuna konserttimusiikin tunnustettuun asemaan.
Lähes kuudenkymmenen vuoden aikana on tässä suhteessa tapahtunut todella paljon. Jazzmusiikin koulutus on tullut musiikkiopistoihin ja muihin oppilaitoksiin Oulunkylän Pop & Jazz musiikkiopiston pioneerityön ja Sibelius-Akatemian 1983 aloittaman koulutusohjelman myötä. Jazzliitto on 80-luvulta alkaen kasvanut merkittäväksi konsertti- ja kiertuetoimintaa tuottavaksi organisaatioksi, jolla on nykyisin noin viisikymmentä jäsenyhdistystä.
Jazzliiton yhteiskunnallisen vaikuttamisen tehtävä ei tänä päivänä kuitenkaan ole yhtään sen vähäisempi kuin 1960-luvulla. Vaikka moni asia on paremmin, ja suomalaisen jazzin taso ja monipuolisuus kansainvälisessä vertailussa kokenut huiman nousun, on perusrakenteissa edelleen paljon kehittämistä. Muusikot joutuvat suurelta osin sinnittelemään satunnaisten ja pätkittäisten apurahojen varassa, joka näkyy selvästi varsinkin nyt leikkausten tehdessä tuhojaan koko kulttuurin freelance-kenttään.
Helsinkiin on muusikkojen aktiivisuuden ansiosta noussut useita keikka- ja jamipaikkoja, joissa livejazzia voi kuulla lähes jokaisena viikonpäivänä. Tämä on tärkeää ruohonjuuritason toimintaa, joka ylläpitää ja kehittää jazzkulttuuria – näistä keikoista ei kuitenkaan pääsylipputuloja kerry, ja palkkiot muusikoille ovat sitä myöten hyvin vaatimattomalla tasolla.
Suomalaisen jazzin juhliessa ensi vuonna sadan vuoden historiaansa on aika nostaa arvoon suomalaisen jazzin koko monipuolista ja laadukasta kirjoa. Tässä mielessä Jazzliiton alkuperäinen tehtävä on edelleen ajankohtainen. Tehtävä on myös laajentunut saavutettavuuden, monimuotoisuuden ja ympäristötietoisuuden edelleen parantamiseen jazztoiminnassa. Näiden eteen Jazzliitto toimiikin jo useissa projekteissa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.
Politiikan suunta Suomessa ja maailmalla on kääntynyt kovemmaksi, ja taiteen ja järjestöjen rahoitusta karsitaan kovalla kädellä. Nyt tammikuussa tätä kirjoittaessani ei vielä edes ole tiedossa Jazzliiton alkaneen vuoden toiminta-avustuksen kohtalo. Mikäli tuntuvia leikkauksia tulee, ne kohdistuvat väistämättä myös ydintoimintaan eli kiertueiden ja konserttien järjestämiseen. Hallinto- ym. kuluista kun on jo viimeisen parin vuoden kuluessa pyritty nipistämään lähes kaikki mahdollinen. Kun ajat ovat kovat, ei kuitenkaan pidä ahdistua vaan ennen kaikkea aktivoitua yhä vahvemmin koko kulttuurialalla. Jazzliitto onkin erittäin hyvin verkostoitunut yhteiseen toimintaan kulttuurialan muiden järjestöjen kanssa. Ja on hienoa nähdä että vaikka periaatteessa jokainen jazzmuusikko kilpailee samoista vähistä keikkamahdollisuuksista, ovat muusikot myös yhdessä ajamassa yhteistä asiaa. Tässä Jazzliitto voi olla vielä enemmänkin muusikoiden tukena.
Jari Perkiömäki
puheenjohtaja
Suomen Jazzliitto
Jari Perkiömäki aloitti vuoden 2025 alussa jazzliiton hallituksen puheenjohtajana. Perkiömäki toimii jazzmusiikin lehtorina Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa ja on toiminut myös Taideyliopiston rehtorina.