Sid Hille Contemporary Collective

Yhtye
Sid Hille Contemporary Collective

Photo: Maarit Kytöharju

Profiili

Jäsenet
Linkit

Sid Hille Contemporary Collective esittää improvisaatioita, jotka pohjautuvat Hillen 'Parameter Chart ' -sävellykseen. Yhtyeen musiikki seikkailee jazzin ja (klassisen) nykymusiikin välimaastossa, missä hetken improvisaatiot mahdollistavat aidattoman ja rajattoman kohtaamisen. Kvartetin poikkeuksellinen kokoonpano ja elektroniikan käyttö luovat kuulijalle kiehtovia äänimaisemia. (ed. Annamari Innanen 17.4.2015)

Suomeen 90-luvun alussa asettuneen Sid Hillen perustama joustava yhtye soittaa uutta musiikkia, joka asemoituu jazziin – tai mihinkään genreen – vain ohuin langoin: laaja, progressiivinen kokonaisuus etsiytyi teosmaisuuden ulkopuolelle ja muuttui moniulotteiseksi tilaksi, joka tunnelmien sijaan piirsi topografioita, syvyyksiä ja korkeuksia. Nyt kuultu esitys perustui yhtyeen uusimman Outer space -levyn materiaalille ja huipensi äänitteen julkaisukiertueen. Sid Hille hahmottui velhona, joka ohjaili tapahtumia vaivihkaisesti flyygelin tai rhodes-pianon äärestä, antaen sykäyksiä kelloilla tai megafonilla sekä muuntelemalla äänimaailmaa elektronisesti. Myös kitaristi Teemu Viinikainen ja sellisti Markus Hohti laajensivat sointiaan elektronisesti, kun taas Heikki Nikula bassoklarinetteineen oli näkyvä primus motor, jonka pörinät ja ulinat käynnistivät suunnanvaihdoksia. Vaikka esityksen tiekartta – matalia ja korkeita maailmoita avaavista hälyistä minimalistisesti laulaviin ja eksoottisesti tai rouheasti sykkiviin jaksoihin – oli selvästi ennalta piirretty, kokonaisuuden pehmeärajainen laajuus toi improvisaation roolin ja intensiivisen yhteismusisoinnin näkyväksi, paljasti luovat prosessit. Kyseessä ei ollut kontrasteja tavoitteleva trippi vaan vaihteluista huolimatta eheä, äärimmilleen keskittynyt, nirvanamainen tapahtuma, jossa tilat huipentuivat lopulta aina kestämättömään kauneuteen. Esityksen luonne oli abstraktin henkinen, ei unenomainen tai riittimäinen vaan yksinkertaisesti valaistunut. Hypersensitiiviset yksityiskohdat, kuten soittimiin puhaltelu ja näiden äänien elektroninen kehittely virittivät mielen astraalitaajuuksille.

- Rondo Classic, kirj. Auli Särkiö