Black Motor

Yhtye
Black Motor

Kuva/ Photo: Marco Hakala

Black Motorin alkuperäisjäsenet tulevat Porista, Kangasalalta ja Jyväskylästä, mutta itse trion juuret ovat syvällä tamperelaisessa musiikillisessa maaperässä. Saksofonisti Sami Sippola, basisti Ville Rauhala ja rumpali Simo Laihonen olisivat varmasti voineet kotiutua muuallekin, mutta Tampereen letkeät, veljelliset ja lämminhenkiset jazz-rock –ympyrät osoittautuivat sopivan hedelmälliseksi ympäristöksi. Tunnustelevien ensiaskelten jälkeen yhteisen bändin perustaminen oli suorastaan vääjäämätöntä.

Kerättyään kukin kerallaan kosolti kokemusta niin pitkä- kuin lyhytkestoisissa yhtyeissä tammikuussa 2005 aika tuntui kypsältä oman ryhmän perustamiseen. Kolmikko halusi yhtyeen ilmentävän jotakin uutta, sellaista, mitä he voisivat kutsua omakseen. Sunnannäyttäjäksi tuli Albert Aylerin ja John Coltranen edustama sielukas ja rehevä free jazz, mutta soittoasenne ja –filosofia napattiin punkin puolelta.

Black Motor-nimellä yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa toukokuussa 2005, ja alle kaksi vuotta myöhemmin poppoo oli jo ehtinyt julkaista ensimmäiset kaksi levyään. Black Motor ja On Duty (molemmat vuodelta 2007) esittelivät potentiaalia ja kunnianhimoa pirskahtelevan, mutta jokseenkin hiomattoman timantin.

Lisää esiintymisiä ja albumeja seurasi, ja pian yhtye noteerattiin niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin medioissa, mistä esimerkkinä mainittakoon vuoden 2009 Tampere Jazz Happening-keikan arvio All About Jazzissa. Tähän mennessä Black Motorin diskografia oli jo ehtinyt pidentyä kahdella uudella albumilla (Club El Toro ja Vaarat vastukset), ja yhtye oli alkanut nimekkäiden vierailijoiden, kuten mestarikitaristi Jukka Orman ja puupuhaltaja Jorma Tapion, siivittämänä saavuttaa kulttimainetta.

Vuodesta 2009 alkaen tärkeäksi osaksi Black Motorin toimintaa muodostui konserttien ja työpajojen järjestäminen kouluissa ala-asteilta musiikkioppilaitoksiin. Viides albumi, Never Out of Fashion – Live in Amsterdam, jolle on tallennettu yksi kutkuttavimmista Black Motor –live-esiintymisistä, kuvastaa bändin keikkakalenterissa tuohon aikaan käynyttä kuhinaa ja tulevaa läpimurtoa.

Black Motor toi raikkaan tuulahduksen tuolloiseen kierrätetyn hard bopin ja hivenen väljähtyneen soul jazz-aallon dominoimaan suomijazz-skeneen. Tämä All About Jazzin mukaan ”grunge-henkinen bändi niin asenteensa, musiikkinsa kuin nimensäkin puolesta” alkoi olla Suomen puhutuin improvisaation voimaan luottava jazzryhmä. Tosiaan: vuoden 2011 Hoojaa –albumin julkaisun jälkeen paluuta maan alle ei enää ollut. Siinä missä aiemmat Black Motor –albumit olivat tallentaneet livetilanteen kaltaista ilmaisua, oli kuudes, Kusti Vuorisen sävellyksiä tulkitseva albumi keskitetympi ja kiteytetympi kokonaisuus. Hoojaa valittiinkin Jazz-Emma –ehdokkaaksi. Black Motor ei kuitenkaan hellittänyt hengästyttävästä tuotteliaisuudestaan, vaan julkaisi seuraavana vuonna jälleen kaksi albumia: polveilevan Jumehniemi –kiekon ja fokusoituneemman Rubidiumin, jolla kuultiin myös trumpetisti Verneri Pohjolaa. Albumit huomioitiin niin Helsingin sanomien ja Aamulehden kaltaisissa suurissa kansallisissa medioissa kuin vaikkapa Soundin musiikkitoimituksessa.

Musta moottori vain lisäsi kierroksia kesällä 2012, jolloin sen riveissä esiintyi useita erikoisvieraita pianisti-harpisti Iro Haarlasta kitaristi Raoul Björkenheimiin ja puupuhaltaja Jone Takamäkeen. Kohokohdaksi nousi legendaarisen saksofonistin Peter Brötzmannin esiintyminen yhtyeen kanssa Tampereella, kotiareena Telakalla. Myöhemmin samana vuonna Black Motor nähtiin lavalla pianisti-säveltäjä Samuli Mikkosen sekä ylistettyjen saksofonistien, Juhani Aaltosen ja Mikko Innasen, kanssa. Bändi vei onnistuneen vuoden onnistuneeseen päätökseen konsertoimalla London Jazz Festivalilla.

Seuraavana vuonna julkaistun, meditatiivisista balladeista koostuneen Yöstä aamun kynnykselle –albumin myötä toisinaan raivokkaanakin tunnetusta Black Motorista paljastui herkempi puoli. Julkaisun moottoroimana yhtye suuntasi mm. rapakon taakse New Yorkiin, missä se esiintyi kahdesti tammikuussa 2014, osana Winter Jazz –tapahtuman ohjelmistoa. 2013–2014 taitteen myötä myös yhteistyö Verneri Pohjolan kanssa sai uudet mittasuhteet, kun yhtye levytti trumpetistin kanssa levyllisen Edward Vesalan sävellyksiä. TUM Records julkaisee odotetun albumin lähitulevaisuudessa.

Vuodesta 2014 tuli monella tapaa käännekohta Black Motorin historiikissa. Keväällä julkaistiin CD-versio parin vuoden takaisesta kehutusta Jumehniemi –albumista, mitä seurasi joukko esiintymisiä mm. sellaisten hahmojen kuin pianisti Seppo Kantonen ja Wigwam-kitaristi Pekka Rechard kanssa. Kymmenes juhlavuosi alkoi jo olla käsillä, kun pommi tipahti: Sami Sippola ilmoitti loppuvuodesta 2014 jättävänsä yhtyeen henkilökohtaisista syistä. Kaksikko Laihonen ja Rauhala päätti kuitenkin yhdessä puskea tuulta päin, ja lyhyen mutta tarkan harkinnan seurauksena saksofonisti Jouni ”Tane” Kannisto värvättiin yhtyeen riveihin. Maailmaa nähnyt turkulaissaksofonisti tunnetaan parhaiten Edward Vesalan legendaarisen Sound & Furyn jäsenenä. Tane Kannisto nähtiin ensi kertaa lavalla Moottorin kanssa jo marraskuussa 2014 lapsille järjestetyssä Rullan Jatsit –tapahtumassa Tampere Jazz Happeningin yhteydessä. Yhtyeeseen Kannisto liittyi vuoden 2015 alussa.

Uutta Black Motor -kokoonpanoa on kuultu mm. Rauhalan ja Laihosen sävellyksellä "Interdependence Day", joka julkaistiin alkuvuodesta 2015 yhtyeen nettisivuilla. Kolmikko äänittää paraikaa uutta studioalbumiaan, jonka on määrä tulla ulos piakkoin. 

”Maailman parasta agraarifreejazzia varmoin käsin runnova porukka!”
- Petri Silas, Soundi 2012

ed./transl. Anna Innanen 5.7.2016