Young Nordic Jazz Comets -arvio All About Jazzissa

entry-image

Toimittaja Henning Bolte arvioi koko Europe Jazz Networkin showcaseviikonlopun annin Norjan Trondheimissa 12. - 15.9. Osana artikkelia Bolte ruotii myös Young Nordic Jazz Comets -yhtyeitä, joiden joukossa loisti myös suomalainen, laulaja Kadi Vijan yhtye Kadi Quartet.

European Jazz Network General Assembly 2013
Alkuperäinen teksti: Henning Bolte, All About Jazz
www.allaboutjazz.com

 

Ensimmäinen konsertti-ilta: kaikkea skandinaavista

Ensimmäinen ilta Dokkhusetissa täyttyi paikallisesta, nuoresta jazzyleisöstä, olihan kyseessä skandinaavinen ohjelmisto, Young Nordic Jazz Comets -showcase. YNJC tarjosi yllätyksellistä musiikkia nuorien ruotsalaisten, färsaarelaisten, suomalaisten, islantilaisten, norjalaisten ja tanskalaisten muusikoiden tulkitsemana - vain Grönlanti puuttui. YNJC-tapahtuma sai alkunsa vuonna 2000. Vuosien aikana se on muuttunut vuotuisesta kilpailusta täydeksi showcase-ohjelmistoksi. Sitä toteutetaan samassa hengessä kuin Dublinin euroopanlaajuinen 12 Points! -festivaali.

Kuusi bändiä esiintyi: Casey Moir Band Ruotsista, Bárdur Reinert Poulsen Kvartet Färsaarilta, Kadi Quartet Suomesta, Skarkali Trio Islannista, Pixel Norjasta ja Crunch House Tanskasta - neljä kvartettia, (klassinen) pianotrio Islannista ja Crunch House -duo (rummut ja Hammond B3) Tanskasta. Kahdella kvarteteista oli yhtyettä liidaava naisvokalisti (Casey Moir ja Kadi Vija). Pixelissä Ellen Andrea Wang yhdisti kontrabasson lauluun.

Casey Moir Band esitti hienostuneen ja taitavasti toteutetun setin, josta ei puuttunut äärimmäisiä hyppäyksiä ja villejä juoksutuksia. Heidän musiikkinsa sisälsi paljon hyviä ideoita, mutta lopputulos tuntui hieman täyteenahdetulta. Laulaja Moir vaikutti välillä omituiselta sen sijaan että olisi antanut aidolle hulluuden tunteelle tilaa. Basisti Poulsenin ryhmä (muassaan Kjetil André Mulchid, vakuuttava alttofonisti) soitti innolla, kiireellä ja tempolla, päätyen tarttuvaan, färsaarelaiseen lambadaan. Poulsenista, joka edelleen opiskelee Trondheimissa, toivon mukaan tulee ensimmäinen festivaalijohtaja noille kaukaisille saarille.

Kadi Vija, itsetietoinen ja vahvaääninen laulaja, johti yhtyeensä energisen ja voimallisen setin läpi. Hän uskalsi pitää taukoja, hiljentyä sekä myös kasvattaa jännitettä ja dynamiikkaa. Islantilainen pianotrio Skarkali (Ingi Bjarni, piano; Valdimar Olgeirsson, basso; Óskar Kjatansson, rummut) joutui ehkä kohtaamaan suurimman haasteen pitäytyessään klassisessa muotokielessä. Ilmeisesti kolmikko valitsi käydä haasteeseen kiinni klassisella tavalla. Se saavutti hetkittäin kunnioitettavan tason kauniilla melodiikallaan, mutta silti heillä on matkaa kuljettavanaan.

Pixel oli ryhmistä notkein ja tasapainoisin. Vaikuttavalla ja vetävällä draivillaan nämä neljä nuorta kaappasivat yleisön mukaansa matkalle erilaisiin musiikillisiin valtakuntiin. Vain hipaisemalla joitakin tyypillisiä tyylikeinoja yhtye imi niistä kaiken olennaisen itseensä ja liitti vaivattomasti omaan soittoonsa. Kahden torven, laulun ja yhtenäisen rytmisektion avulla bändi kuulosti täyteläiseltä.

Tanskalaisduo Crunch Housen soundi oli toisesta ääripäästä. Myös duon soittajien yhdistelmä edusti temperamenttien äärilaitoja: rumpali Jonas Ladegaard oli tarkoituksellisen aggressiivinen ja kiihkeä, kun taas urkuri Emil Savery Hammondissaan sumuisen rento. He käänsivät koko Hammond B3-genren ylösalaisin ja uudelleenmäärittivät sen. Panttivankeja ei otettu. He kaahasivat erityylisillä, mutta lakkaamattomilla energioillaan eteenpäin, terävästi, mutta täyttä höyryä.

Kommentoi