Jazz Finland International: Mun leipäni maailmalla

entry-image

Suomalaisen jazzin kansainvälistymisestä, "brändäyksestä", viennistä ja kulttuurivaihdosta on puhuttu paljon Jazzpresso-sarjassa. Europe Jazz Networkin puheenjohtajanakin toiminut Annamaija Saarela on tehnyt pitkän uran jazzin parissa ja hänen agentuurinsa Annamaija Music Company liidaa tuoretta Jazz Finland International -vientihanketta. Miten Saarela näkee kansainvälistymisen? Marssiiko suomijazz Eurooppaan siniristilippu liehuen?

Saan kunnian olla ensimmäinen naispuolinen Jazzpresso-sarjan kirjoittaja. Minua ennen kahdeksan pätevää miestä on valottanut jazzkenttää omasta vinkkelistään, ja kirjoitussarjasta on muodostumassa erittäin mielenkiintoinen antologia. Tätä kirjoitusta varten luin koko ketjun uudelleen. Eväitä tähän suomalaisen jazzin kansainvälistymistä käsittelevään juttuun antoivat erityisesti Verneri Pohjolan ja Dave Stapletonin kirjoitukset. Kiitos kaikille aiemmille kirjoittajille ja kiitos Jazzliitolle että saan olla mukana!

Suomen Jazzliitto sai hiljattain Opetus- ja kulttuuriministeriöltä avustuksen suomalaisen jazzin kansainvälistymisen edistämiseen. Hankkeessa on mukana 11 suomalaista jazz-alan yritystä, ja oma firmani AMC toimii hankkeen koordinaattorina. 

Suomalaisen jazzin kansainvälistyminen ei ole mikään uusi asia. Juttusarjan aloittanut Jukkis Uotila, häntä seurannut Jukka Perko, oman tiensä kulkija Edward Vesala sekä hänen lähipiiriinsä kuuluneet Iro Haarla ja Raoul Björkenheim, Five Corners Quintet puhumattakaan Trio Töykeistä ja Iiro Rantalasta ovat kaikki tehneet merkittävän osan urastaan kansainvälisissä ympyröissä. Suomalaiset taiteilijat ovat jo 60-luvun lopulta lähtien levyttäneet säännöllisesti kansainvälisille levymerkeille kuten Columbia, EMI, ECM, ACT ja Edition Records. Yrityskentällämme erityisesti Vapaat Äänet on tehnyt merkittävää työtä suomalaisen jazzin kansainvälistymiseksi jo 20 vuotta.

Tuota taustaa vasten onkin aika yllättävää, että Jazz Finland International on ensimmäinen strateginen pelkästään jazz-alalle suunnattu kansainvälistymishanke. On odotettavissa että hankkeelle luodaan paljon odotuksia ja toiveita, intohimoja ja vaatimuksia. 

Koska oma taustani on kansainvälisten tapahtumien järjestämisessä ja verkostoitumisessa, minulle jazzmaailma on lähtökohtaisesti kansainvälinen. Musiikin lähtömaalla ei niinkään ole merkitystä vaan sillä, miten musiikki puhuttelee juuri minua. Tämä seikka on hyvä pitää mielessä myös kansainvälistymispyrkimyksissä: ei ole olemassa mitään erityistä kysyntää juuri suomalaiselle musiikille, hyvälle ja laadukkaalle musiikille kylläkin.

Kansainvälistymisessä ei siis ole kovin mielekästä edetä Suomen lippu tanassa vaan kehittää muusikoidemme ja heidän taustajoukkojensa osaamista, kansainvälisiä tiimejä ja verkostoja niin, että saamme kurotuksi kiinni sen etumatkan joka esimerkiksi norjalaisilla kollegoillamme on.

Suomalaisia muusikoita ja kokoonpanoja kuunnellessa on helppo todeta, että ainakaan musiikin taiteellisesta laadusta kansainvälistyminen ei ole kiinni: osaamisen taso on todella korkea. Mutta miten sitten luoda kansainvälinen ura tilanteessa jossa huippumuusikoita on kasvavassa määrin mutta kulttuuriin ja taiteeseen käytössä oleva rahoitus pienenee?

Jazz Finland International –hanke on lähtenyt liikkeelle muusikoiden ja heidän taustajoukkojensa omasta vientisuunnitelmasta. Koska kansainvälistyminen perustuu henkilökohtaisiin verkostoihin, on järkevää lähteä liikkeelle olemassa olevista verkostoista ja niiden vahvistamisesta sekä niistä markkina-alueista joilla jo on jonkinlaista kysyntää. Samalla vahvistetaan muusikoiden ja yritysten osaamista manageroinnin, myynnin ja markkinoinnin osalta.

Kuten Verneri Pohjola omassa kirjoituksessaankin toi esille, jokaisen taiteilijan ura on hänen itsensä näköinen. Yhtä oikeaa ja toimivaa tietä kansainvälistymiseen ei ole olemassa. Yksi on kuitenkin varmaa: mitä parempi tiimi taiteilijan hyväksi työskentelee, sitä helpompi hänen on keskittyä ydinsaamiseensa eli taiteen tekemiseen. Kun tiimissä jokainen voi keskittyä siihen mitä parhaiten osaa, lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.

Dave Stapleton näkee kauniisti myös meidän vahvuutemme: ”Minulle suomalainen musiikki ei tähtää maineeseen ja mammonaan, vaan henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamiseen. Se kumpuaa rehellisyydestä itseä kohtaan ja samanhenkisten ihmisten lahjakkuuden kunnioittamisesta.” Tässäpä hyvä arvopohja myös kansainvälistymiselle.

Kommentoi