Ammattilaistapahtuman anatomia

entry-image

Jazz Finland -festivaali järjestettiin Helsingissä 18. - 21.9.2014. Sen oli tarkoitus olla suurin koskaan järjestetty kansainväliseen promootioon tarkoitettu suomalaisen jazzin showcase, ja sellaisena se toteutui.

Samalla haluttiin lisätä suomalaisten jazztoimijoiden verkottumista eurooppalaisiin kollegoihinsa, osaamista alan eri osa-alueilla, sekä suomijazzin tunnettuutta kotimaassa ja kansainvälisesti. Tapahtuma oli monella tapaa jazzkenttämme yhteinen ponnistus, ja tapahtumaan osallistuneiden toimijoiden välittömän palautteen perusteella tarpeellinen ja onnistunut investointi suomalaisen jazzalan tulevaisuuteen. Tarpeellisuudesta kertoo myös se, että avoimeen showcase-hakuun saatiin 74 hakemusta maamme jazzartistien ykköskaartia edustavilta yhtyeiltä.

Mutta mistä on kansainvälinen vienti- ja ammattilaistapahtuma tehty? Siihen eivät riitä pelkät sähköpostit eikä Omenahotellin halvin tarjous. Tuttua kauraa tapahtumajärjestäjille, mutta hyvä tietää muidenkin.

Jazz Finlandin tapauksessa lähtökohtana oli monen tahon sitoutuminen hankkeen tavoitteisiin ja toteuttamiseen jo ennakolta. Music Finlandin, Sibelius-Akatemian jazzosaston, Europe Jazz Networkin ja sen suomalaisten jäsenyhteisöjen kanssa yhteistyössä järjestetyn tapahtuman voitiin katsoa edustavan - ja hyödyntävän - poikkeuksellisen laajalla rintamalla suomalaista jazzkenttää, ja sen myötä jazzalalle saatiin ensimmäistä kertaa Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriviennin kärkihanketukea. OKM:n lisäksi tapahtumaa tukivat rahallisesti Suomen Kulttuurirahasto ja Musiikin Edistämissäätiö. Tuet haettiin ja kanavoitiin Suomen Jazzliiton kautta, joka rahoitti loput tuotantokuluista omasta toimintabudjetistaan. Pienen, mutta juuri Jazzliiton perustoiminnan kuten valtakunnallisten kiertueiden ylläpitämisen kannalta merkittävän osan budjetista muodostivat iltakonserttien lipputulot sekä ammattilaisten osallistumismaksut. Näiden lisäksi Music Finland ja Ulkoministeriö osallistuivat tapahtuman kustannuksiin tuomalla paikalle ja isännöimällä kaikkiaan 19 ulkomaista jazztoimittajaa mm. Saksasta, Japanista, Norjasta, Yhdysvalloista, Australiasta, Belgiasta, Irlannista, Iso-Britanniasta, Etelä-Koreasta, Puolasta, Ruotsista, Tanskasta ja Venäjältä.

Tällä tulorakenteella Jazzliiton hallinnoimaksi tapahtumabudjetiksi muodostui yhteensä 101 800 € (tilanne 3.10.2014):

OKM 50 000 €

Kulttuurirahasto 13 000 €

MES 5 000 €

Lipputulot 7300 €

Seminaarimaksut 9 800 (sisältäen markkinointi -ja yhteistyömaksut)

Jazzliiton osuus 16 700 €

Kulut jakaantuivat seminaari-, showcase- ja verkostoitumistilaisuuksien välille. Pelkästään seminaaritilat, -palvelut ja ruokailut maksoivat yhteensä 41 945 euroa. Kuulostaa hurjalta, mutta näiden asioiden masinoiminen tyylikkäästi ja sujuvasti yli 200 henkilölle kahdeksi päiväksi voisi maksaa paljon enemmänkin. Tuotanto toteutettiin mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Majoituksia maksettiin yhteensä 16838,00 eurolla, yhden yön kustannusten ollessa 99 euroa per huone. Näiden osallistujille tarjottujen majoitusten lisäksi vieraat ostivat omalla kustannuksellaan 156 kpl lisäöitä voidakseen olla paikalla koko ohjelman läpi. Tapahtuman majoitukset oli neuvoteltu n. 38% edullisemmaksi kuin seminaarihotellin listahinnat.

Showcasen tuotantobudjetti vastaa minkä tahansa saman laajuisen festivaalin kuluja, joskin yhteistyökumppanuuksien ansiosta laskuja voitiin tasata eri toimijoiden välillä. Tilavuokria esiintymissaleista maksettiin yhteensä 4871 euroa. Todellinen kustannus, kun esimerkiksi Sibelius-Akatemian jazzosaston kontribuutio huomioidaan, oli huomattavasti korkeampi. Tiloihin liittyy aina tekniikkaa, laitteistoa ja backlinea sekä niistä huolehtivia ammattilaisia. Nämä kulut olivat yhteensä 8145 euroa. Konserttiohjelman osalta yleisökokemuksen sujuvuudesta huolehtiminen on tärkeä osa-alue, mutta vielä tärkeämpää on se, että esiintyjät saavat parhaat mahdolliset olosuhteet työlleen. Tämä oli olennainen osa tuotannon suunnittelua.

Tapahtuman kotimaiseen ja kansainväliseen tiedotukseen ja markkinointiin käytettiin yhteensä 9785 euroa. Summaan sisältyvät kaikki materiaalisuunnittelun ja -tuotannon kulut koko tapahtuman osalta. Esimerkiksi painokustannukset olivat yhteensä 2127 euroa, ja tapahtumakassit Globe Hopelta maksoivat n. 1400 euroa. Kaikkia näitä tarvitaan, kun liikuteltavana on yli 300 henkilöä (mukaan lukien artistit, henkilökunta ja talkoolaiset) reilun kolmen vuorokauden ajan.

Verkostoitumista edistettiin tuomalla yhteen suomalaisia ja kansainvälisiä ammattilaisia. Eri toimijat veivät vieraitamme illallisille, kutsuivat kahveille ja kuljettivat heitä tapahtumapaikasta toiseen. Näistä vieraanvaraisuuskuluista muodostui pääbudjetissa yhteensä 9177 euron summa. Todellisuudessa kulu on suurempi, ja jakaantuu useamman organisaation toimintamenoihin.

Edellisten lisäksi on mainittava, että Europe Jazz Networkin kompensaatio jäsenedustajiensa matkakustannuksiin muodostaa yhteensä n. 38 000 euron kulut. Tässä mielessä EJN osallistui olennaisella tavalla Jazz Finlandin rahoitukseen. Myös Music Finlandin järjestämät ilmaiset mentoroinnit showcase-artisteille ja heidän edustajilleen toivat merkittävää lisäarvoa tapahtumalle. Artistiedustajien osallistuminen koko tapahtumaan oli ilmainen. Tämä on vain pintapuolinen kuvaus monitahoisen tapahtumakokonaisuuden kustannusrakenteesta. Jazzliiton puolesta tapahtuman toteuma on sen lopullisesti valmistuttua avointa dataa kaikille siitä kiinnostuneille. Mm. Teosto-maksuista, artistihuollosta, tuottajien palkoista ja 20 talkoolaisen ylläpidosta muodostuvat loput tapahtuman kuluista. Kaikkia tuotannon osa-alueita voi olla vaikea hahmottaa ulkopuolelta, mutta tuottajan näkökulmasta lopputuloksena oli toimiva ja kustannustehokkaasti toteutettu tapahtuma. Yleiset tavoitteet saavutettiin ja vieraiden sekä muusikoiden palaute järjestelyistä oli kiittävää. Konkreettisin tavoite suomalaisartistien uusista keikkakiinnityksistä ja kansainvälisistä sopimuksista näyttäisi alustavasti olevan hyvinkin toteutumassa. Seuranta siltä osin jatkuu vielä pitkään.

Tällaisia investointeja ei koskaan tehdä ilman, että niiden tuotoista - siis keikoista ja sopimusten syntymisestä - on olemassa kansainvälistä näyttöä. Markkinointiin sinänsä liittyy aina riski. Kuitenkaan yhdenkään suomalaisartistin keikka kansainvälisillä areenoilla ei lienee ole tapahtunut ilman paikallisia verkostoja. Showcasen hyöty artistille realisoituu kahta reittiä: artistin oman kansainvälistymisstrategian aktiivisen toteuttamisen ja tapahtumajärjestäjien luomien puitteiden onnistumisen kautta. Jazz Finlandin järjestivät voittoa tuottamattomat organisaatiot, joiden ainoa tavoite oli tukea suomalaisten toimijoiden kansainvälistymistä.

Torstaina 18.9. Koko Jazz Clubilla järjestetyn Young Nordic Jazz Comets -illan tarjosivat pohjoismaiden kansalliset jazzorganisaatiot. Rahoitus on osa organisaatioiden vuotuisen perustoiminnan kuluja. Nuorten muusikoiden showcase- ja koulutuspäivät tuotantoineen, markkinointeineen, matkoineen, majoituksineen ja ylläpitoineen muodostivat yhteensä n. 26 000 euron kulut, joihin sisältyivät showcase-illan kutsuvierastilaisuus sekä järjestävien organisaatioiden maksamat pienet esiintymispalkkiot muusikoille.

Jazz Finlandin yhteydessä esiin noussut keskustelu showcase-tapahtumien palkkio-käytännöistä onkin tervetullutta. Musiikin markkinointi- ja promootiotapahtumien rahoitukseen Suomessa liittyy paljon ehtoja, joista tässäkin tapauksessa juontuu järjestäjien esteellisyys muusikkopalkkioiden maksamiseen. Siksikin konserttituotannon suunnittelussa pyrittiin huomioimaan esiintyjät kaikessa mahdollisessa niin, ettei heille syntyisi keikasta kuluja.

Palkkiokysymys ja rahoitusrakenteet ovat peräisin kaupallisen musiikin puolelta, koskettaen jo vuosien ajan kaikkia musiikin genrejä kansanmusiikista jazziin ja rockista nykytaidemusiikkiin. Muusikkojen liitto ja suomalaisen musiikin vientiä ensisijaisesti tukeva Music Finland etsivät parhaillaan yhdessä ratkaisua tilanteeseen Jazz Finlandinkin palautteen huomioiden.

Maati Rehor, 
Toiminnanjohtaja,
Suomen Jazzliitto ry.

Kommentoi